Meinasin pistää tähän ensin kirjan, joka oli ehdolla myös ekan haastepäivän kaikkien aikojen suosikkikirjaksi, mutta pidetäänpä se varastossa vielä tulevien päivien haasteita varten. Muistin nimittäin, että luin pari vuotta sitten hulvattoman hauskan kotimaisen kirjan Vadelmavenepakolainen. Työkaveri (joka on tutustuttanut minut moniin hyviin muihinkin kirjoihin ja kirjailijoihin) toi tuon lainaan muistaakseni aika lailla hetken mielijohteesta, tyyliin tästä voisit tykätä vaikkei olekaan ominta lajityyppiäsi. Näinhän siinä kävi.
Miika Nousiaisen romaanin suomalainen päähenkilö, Kouvolassa asuva Mikko Virtanen tuntee itsensä sisimmältään ruotsalaiseksi. Hän viettää ruotsalaisia juhlapäiviä, palvoo Olof Palmea kotialttarinsa ääressä ja vittuuntuu syvästi kun meteorologi Petri Takala peittää ruhollaan Ruotsin kartalta säätiedotuksia lukiessaan. Virtanen yltää koko lailla huikeisiin suorituksiin matkallaan kohti todellista ruotsalaisuutta, mistä ne naurutkin lukiessa irtoavat. Ruotsalaistumisprosessissaan Virtanen on aluksi aika yksinäinen, suorastaan syrjäytynyt, kun kanssasuomalaiset eivät oikein ymmärrä hänen tätä puoltaan. Työnantajakaan ei myönnä Vickanin syntymäpäivää palkalliseksi vapaaksi. 'Omiensa' seurassa, esim. ruotsalaisperheiden kanssa Thaimaan lomalla hengaillessaan hän tuntee olevansa paremmin oma itsensä. Vadelmavenepakolaisen voikin lukea varsin selkeänä allegoriana transsukupuolisuudesta.En paljasta juonesta enempiä, koska tämä opus kannattaa lukea. Kaikki tietämäni kirjan lukeneet ovat pitäneet siitä todella paljon ikään, genremieltymyksiin, lukutottumuksiin, sukupuoleen ja hameen alle katsomatta. Vadelmavenepakolainen on samaa viime vuosina ilmestyneiden tarinoiden tyyppiä kuin Kari Hotakaisen kirja Juoksuhaudantie tai Aleksi Salmenperän elokuva Miehen työ, joita yhdistää päähenkilön pakkomielteisyys, tragikoomisen absurdit tilanteet, tosielämästä tutut paikat ja henkilöt, kansalliset stereotypiat, miehen kriisi jne. Myös Nousiaisen seuraavassa romaanissa, Maaninkavaarassa, on paljon samoja elementtejä, joskin se poikkeaa edellämainituista siten, että ne ovat alkaneet vahvan komediallisina, ja sävy on kertomuksen edetessä pikku hiljaa vaihtunut traagisen puolelle. Maaninkavaarassa on lähes alusta saakka alakuloinen pohjavire.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti