Keittiön kaapin sokkeli

Seitsemän vuotta sitten vaimoni odotti poikaamme, joka oli syntyvä marraskuun lopussa, mutta jota kutsuimme jo kesällä hänen tulevalla nimellään. Tämä tieto ei ole muutoin mitenkään merkityksellinen, mutta se taustoittaa sitä, että siitä saamme alun tämän blogipäivityksen tapahtumasarjalle. Eräänä päivänä kyseisenä kesänä kotiin tullessamme löysimme keittiön lattialta vettä. Astianpesukone oli vuotanut ja vesi lillunut kaapin alla jonkin aikaa ennen kuin se löysi tiensä lattialle näkyviin. Rakenteellista vesivahinkoa ei sattunut, mutta kaappien alapuolella oleva sokkelilauta oli turvonnut kelvottomaksi.

Se on siinä. Huomaa käyttämäni ammattimainen suorakulma.

Laudan puuttumistahan ei sinänsä edes huomaa, ja varsinkaan sitä ei aktiivisesti tarvitse mihinkään. Meillä menikin yli kuusi vuotta uuden sokkelin hankkimiseen. Kun lopulta saimme tämän vuoden alussa aikaiseksi mennä lielahtelaiseen keittiökauppaan, ei heillä ollut kyseisen väristä tavaraa juuri silloin tarjolla. Lauta meni tilaukseen ja ukko lupasi pistää tekstarin kun se saapuisi liikkeeseen. Kun tästä oli kulunut jo pari kuukautta, eikä tekstiviestiä kuulunut, menin kyselemään puutavarani perään. Myyjä sanoi lähettäneensä viestin, mutta en sellaista puhelimestani löytänyt. Nimelläni varustettu laudankappale kuitenkin löytyi varastosta, joten ei kun kotiin. Pari kuukautta ei tässä projektissa tunnu missään. Tämä tapahtui ehkä helmikuussa.

Sain sokkelin kiinnitettyä viimein tällä viikolla. Ei mennyt kuin seitsemän vuotta, eli käytännössä kokonainen ihmiselämä. On niin työn sankari -olo.