Hämmentävät tuotteet

Koiran sixpack

Joskus kun näkee jotain kummallista joka on kaupan, on se miltei pakko ostaa. Näin kävi  hiljattain mainiossa pispalalaisessa eläintarvikekaupassa, kun kissanhiekkaa hakiessani näin kassan vieressä koko joukon ruskeita lasipulloja. Mitä hiittä, koiran olutta? Jo vain, koiran makuun ohramaltaasta ja lihauutteesta (mitä se sitten lieneekään) tehtyä juomaa. Hunde-Bier, klassinen kaikkea se saksalainen keksii -keissi. Myyjä sanoi, että joku asiakas oli itsekin maistanut litkua. Ei kuulemma ollut hyvää, mutta hurtalle kyllä maistui huurteinen. (Ei vaiskaan, huoneenlämpöisenä se tarjoillaan, mutten voinut olla käyttämättä tuota kielikuvaa.) Oli pakko ostaa, ei voinut muuta. Nyt jos meille tulee koira vieraaksi, voin tarjota sille kaljat.

Huomaa mukana tullut ukulipukli.

Toinen juttu tuli lunastettua muutaman päivän takaisesta Book Depositoryn 24 tunnin alennusriehasta. Kaupan oli yhdessä vaiheessa erä pöllönoksennuskirjaa. Kyllä! Sen mukana tuli peräti ihka oikeaa pöllön yrsnöä! Kyseessä on lapsille suunnattu luonnontiedehenkinen kirja, jossa kerrotaan kaikki tarpeellinen pöllöistä ja niiden ruoansulatusmeiningeistä. Pöllöhän nielee saalinsa about kokonaisena, sulattelee sitä mahalaukussaan aikansa kunnes oksu soittaa, jolloin ukuli puklaa appeensa pihalle pörröisenä pikku pallerona. Mm. tämä tulee opiskella kirjasta , kunnes on aika leikellä paketin mukana tullut aito pöllön oksennuspallo varovasti palasiksi ja lajitella sisältä oletettavasti löytyvät luut niin ikään paketin mukana tulleeseen lokerikkoon, josta ne voi puhdistuksen jälkeen liimata paperille hiiren, myyrän, linnun tai mikä elikko sieltä ikinä löytyykään, luurangon muotoon. Sitten oksennuksesta löytyneen luurankoinstallaation voi ripustaa vaikka seinälle. Poika on jo nyt ihan innoissaan, vaikkemme ole vielä edes alkaneet dissektoida oksupalloa. Kuinka voi olla ostamatta näin viehättävää tuotetta? Owl Puke!

Kirjahaaste: Suosikkitietokirja

Day 26: Favorite nonfiction book

Jahas, pitkästä aikaa haasteen pariin. Mitähän tuo 'non-fiction' olisi sujuvalla suomella? Ei-fiktioon kuuluvat nyt ainakin tietokirjat, elämäkerrat, tee-se-itse -oppaat, matkakirjat jne. Olin varsinkin pari-kolmikymppisenä armoton John Watersin elokuvien fani. Pink Flamingosin nähtyään ei ihminen ole enää entisensä, vaikka sittemmin jopa normaali televisiotarjonta tuuppaa eetteriin sokeerampaavaa tavaraa kuin mitä joskus 80-luvun lopulla olisi ikinä voinut kuvitella. Watersin elokuvaura oli joka tapauksessa aikansa sokkihoitoa elokuvien ystäville. Lähes kaikki perversiot käytiin rakkaudella läpi Desperate Livingissä, Female Troublessa, Mondo Trashossa, Cry Babyssä ja monessa muussa klassikossa.

Ihana Kathleen Turner 15 v. jälkeen ja 10 v.
ennen pääroolia John Waters -elokuvassa.

Vaikka Waters on vanhoilla päivillään kesyyntynyt, ei kukaan muu voisi luoda elokuvaansa kohtausta, jossa David Hasselhoffin (as himself) lentokoneessa ulostama pökäle toimii loppukohtauksen ratkaisijana, todellisena deus ex machinana. (A Dirty Shame (2004)). Olen myös vakuuttunut siitä, että Waters turmeli Kathleen Turnerin. Tsekatkaa vaikka sitä söpöä ja kauniin herkkää kirjailijatarta Vihreän timantin metsästyksessä ja verratkaa sitten Californication-sarjan PR-firman omistajaan Sue Colliniin. Mitä ihmettä tapahtui välissä? John Waters ja pääosarooli Serial Mom (1994) -leffassa tapahtui! Eikä siinä mitään, Kathleen on ihq ja loistava.

Divine

Niin, se suosikkikirja. Löysin onnekkaasti muistaakseni vuonna 1992 jyväskyläläisestä kirjakaupasta Watersin nyrjähtäneen omaelämäkerrallisen kirjan Shokkiarvo -hyvällä maulla tehty kirja huonosta mausta, jota jo silloin tituleerattiin yhdeksi suomalaisten kirjastojen varastetuimmista nimekkeistä. Ja kyllä sitä tulikin niihin aikoihin selailtua. Kuinka voi olla pitämättä kirjasta, jossa  on sellaisia lukuja kuin Kaikkein saastaisimmat elossa olevat ihmiset, Miksi rakastan väkivaltaa, ja Edith Massey, munanainen? Loistavasti kirjoittava Waters kertoo siinä hämärästä nuoruudestaan ja pakkomielteistään (kuten Mansonin perheen rikosoikeudenkäynnit), sekä ennen kaikkea rakkaudesta elokuvantekoon ja lievästi sanoen omalaatuisesta ystäväpiiristään, jonka kanssa hän noita roskarainoja väsäsi. Tunnetuin heistä lienee suurenmoinen obeesi drag-artisti Divine, joka saattaa olla vaikuttanut nimimerkkivalintoihini internetin ihmeellisessä maailmassa jo kolmattakymmentä vuotta.

Ikean tuotenimet

Pakko on ollut käydä joskus Ikeassakin. Parasta siellä on ollut varmaan se 50 sentin pehmis, jonka tekeminen on sekin ulkoistettu asiakkaalle. Poletti lunastetaan tiskiltä, kiikutetaan masiinaan, ja jätski on hetkessä valmis. Kaupassa kierrellessä huomio kiinnittyy väkisinkin tuotteiden nimiin, jotka lienevät suurimmaksi osaksi kansankotihenkisiä ruotsipohjaisia sanoja, joiden tarkoitus on luoda tuttavallinen vaikutelma juuri Sinun kotiisi sopivista tuotteista. Rupesin kerran miettimään, mitä Ikea-nimet tarkoittaisivat, jos ne olisivat kielen yleisnimiä tai interjektioita, vähän klassisen Elimäen tarkoitus -kirjan tapaan.

• ANNAMOA - vahvasti humalaisen henkilön valomerkin jälkeistä mölinää. 
• ANTIFONI - äänetön soitin. 
• BLASKA - vapun ja koulun päättäjäisten jäljiltä kaduilla ja uimarannoilla lilluva epämääräinen lieju.
• DIMMA - aluksi kivalta tuntuva nainen, josta kuitenkin koko ajan enenevässä määrin alkaa epäillä, että kyseessä on pelottava sekoboltsi.
• FLISÖ - kulahtanut ja nukkaantunut vaatekappale, jota ei kuitenkaan henno heittää pois. 
• FLÖRT - se ääni joka kuuluu joskus post coitus -tilassa, kun vaginasta valuu yllättäen siemennestettä. 
• FÖRNUFT - nöyhtää, jollaista tarttuu sukista jalkoihin ja paidasta napaan. 
• GURLI - niistämättömän rään liikkuminen hengitysteissä.
• HERRUP - närästyksen aiheuttama ikään kuin sisään päin vedetty rykäisy. 
• JÄTTEBRA - isot rintaliivit. 
• JÄTTEFIN - lihava suomalainen. 
• KLACK - suklaakuorrutteisen jäätelöpuikon puraisuääni. 
• KROKVIK - äänne, joka tulee väkisin, kun pieni hyönteinen lentää suoraan nieluun ja takertuu sinne.
• KUSINER- virtsaamistaidottoman miehen jättämä pisara wc-istuimella tai pöntön edessä lattialla. 
• LOTS - laitosruokalassa keittäjän laittaman vetisen tillilihan sijoitus lautasellesi.
• MÄRIT - kassiin viikoksi unohtuneet hikiset urheilutamineet.
• NIPTID - nännien erottuminen paidan läpi.
• OLSBO - laiska sohvalla makaileva paskiainen.
• PLASTIS - ulosteen ja wc-pöntön veden kohtaamisen rajapinta. 
• PRESSA - valtionpäämies. 
• PAX, PRÄNT ja PRUTA - audiaalista flatulenssia.
• PIMPLA - feminiinistä esileikkiä. 
• PRÖJS - audiaalista flatulenssia, joka tulee 'evään kanssa'. 
• REGOLIT - rekkikset, eli rekkamiehen pastillit. 
• SLÄT - bussissa takanasi istuvan henkilön ärsyttävä tapa imeskellä kurkkupastilliaan ääneen. 
• TORVA - pöytäseurueessasi olevan henkilön suupielessä oleva ruoanmuren, josta et kehtaa huomauttaa.
• VESSLA - työpaikan wc:n käyttäjistä se, joka kokee velvollisuudekseen siivota esim. toisten jättämät KUSINERIT.
• VÄTE - se ihan symppis puliukko, joka roikkuu aina Anttilan kulmalla pummaamassa kolikoita. 
• YRSNÖ - voimallinen, nenän täyttävä epäreilu oksennus, kun kylmä hiki otsalla luulet jo päässeesi eroon uhkaavasta pahoinvoinnistasi.

Hyväntekeväisyyttä halvalla

Jos on nuuka, vähissä varoissa tai muuten kokee hankalaksi luopua rahoistaan, mutta silti haluaisi edes joskus tehdä jotain jonkun hyväksi sen sijaan, että istuisi sohvalla toljottamassa telkkaria, on olemassa muutamia edullisia tapoja harjoittaa hyväntekeväisyyttä. Kummilapsitoimintaan tai eri järjestöjen jäsenyyksiin saa helposti kulumaan kymppejä kuussa, eikä siinä mitään, löytyyhän noistakin monia hyviä vaihtoehtoja. Mutta jos haluaa kuitenkin säästää nuo kympit esim. ruokaan, vaatteisiin, lomamatkaan tai vaikkapa omakohtaiseen hedonistiseen rypemiseen, voi yrittää suunnata muiden tahojen rahavaroja avustuskohteisiin tai antamalla osan itseään hyväntekeväisyyskäyttöön.

Osan itseään? No esimerkiksi äitini jäätyä eläkkeelle hän alkoi käydä paikallisessa vanhainkodissa lukemassa asukkaille. Moni mummo ja pappa näkee niin huonosti, että omatoimisesta lukemisesta ei tule mitään, ja monista on kiva kuunnella 'äänikirjaa'. Ja onhan se vaihtelua viikko-ohjelmaankin. Mitään erityisiä tai vaikeita järjestelyjä ei äitini tarvinnut tehdä, kunhan sopi ajoista vanhainkodin johdon kanssa. Halpaa ja helppoa kaikille osapuolille ja mikä tärkeintä, kuten äitini sanoi, dementian äkillisesti yllättäessä hän olisi jo valmiiksi vanhainkodissa. Vapaaehtoistyö on siis yksi tapa, ja onhan tuollaista toimintaa järjestötasolla paljonkin. Juuri hiljattain luin lehdestä, että vanhusten ulkoilukavereista on pulaa. Tamperelaisen Mummon kammarin kautta löytää monia muitakin vapaaehtoishommia jos aikaa ja halua löytyy. Itse olen pari kertaa ollut tekemisissä syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kanssa. Toinen keissi oli ihan sattumaa, jolloin onnistuin avustamaan lastenkodista karanneen kymmenvuotiaan löytämisessä, ja toisella kerralla minua pyydettiin interventiomielessä juttelemaan yhden vähän asioitansa sotkeneen nuoren kanssa, varmaan siksi että näytän joidenkin mielestä isolta rumalta korstolta ja siksi vakuuttavalta.

Lisäksi olen mieltynyt verenluovutukseen: Ilmaista hyväntekeväisyyttä, ei tarvitse kuin maata ja vuotaa verta. Käyn 4-6 kertaa vuodessa luovuttamassa, milloin ei jokin malaria-alueella vierailu ole pistänyt karenssia päälle. Jotain makaaberia viehätystä siinä on kun punainen elämänneste valuu letkua pitkin muovipussiin. Lienee lisäksi ihan hyödyllistä ohentaa varsin korkeita hemoglobiiniarvojani luovuttamalla säännöllisesti. Ja usein vaivanpalkaksi saa normikahvittelun lisäksi jotain ekstraa, kuten heijastimia tai laastarikoteloita. Kun 50 kertaa tuli täyteen, sain halauksenkin.

Miten niitä muiden rahavirtoja sitten voi ohjata hyväntekeväisyyteen? Tietysti patistamalla muut lahjoittamaan, niin säästyy omat fyffet. No jos joka tapauksessa pitää ostaa joulu- tai muita lahjoja, voi etenkin ihmiselle, jolla on jo kaikkea, ostaa lahjaksi vaikka Unicefin Pehmeän paketin. Siinä tietty menee niitä omia rahoja. Joskus aikaisemminkin remensin tässä blogissa palvelusta nimeltä Free Rice, joka todellakin antaa muiden rahoja hyvään tarkoitukseen. Free Ricessa voit opiskella englannin, saksan tai muiden kielten sanoja, kemiaa, kielioppia, matikkaa, maantietoa tai vaikka kuuluisia maalauksia. Jokaisesta oikeasta vastauksesta lahjoitetaan 10 riisinjyvää YK:n nälkäohjelman kautta apua tarvitseville. Homma rahoitetaan mainostuloilla, ja itse voi vain voittaa, kun oppii uusia asioita. Free Rice on ihan helvetin hyvä juttu.


Törmäsin jo joitakin vuosia sitten mikrolainoihin ja niitä välittävään järjestöön nimeltä Kiva. Mikrolainathan ovat siitä vinkeitä, että niissä autetaan luottokelvottomia ja köyhiä avuntarvitsijoita paikan päällä - fakta, jonka pitäisi saada (ja kuulemma saakin) nuivimmankin hompanssin hölläämään kukkaronnyörejään, puhumattakaan tolkun ihmisistä. Esimerkiksi, jos sudanilainen hedelmäkauppias tarvitsee pesämunan kunnostaakseen mopedinsa, jolla tuotteet noutaa, voi hän sen mikronlainan avulla toteuttaa. Rahojen siirtämisestä huolehtii Kiva ja paikallisjärjestöt. Lainantarvitsijoita löytyy ympäri maailmaa mitä erilaisimmista lähtökohdista. En silloin aikoinani Kivan löytäessäni saanut aikaiseksi osallistua toimintaan, mutta ihan hiljan yksi kaverini pisti parit 25 dollarin lainat menemään Etelä-Amerikkaan, jolloin minäkin innostuin lainaamaan kambodzalaiselle maniokinviljelijälle sen $25.

Ideahan on nimenomaan, että avustettava maksaa lainansa jollakin aikataululla, esim. seuraavana vuonna takaisin, jolloin sinun osuutesi tilitetään Kiva-tilillesi takaisin, jolloin voit tulouttaa sen PayPalin kautta itsellesi tai lainata sen taas uudelleen jollekin. Mitä jos lainaaja ei maksakaan takaisin, kysyt. Kiva toimii niin hyvin, että lainoista on tätä kirjoittaessa maksettu 98.94 % takaisin. Ja koko lainasi menee lyhentämättömänä lainaajalle, Kiva ei ota siitä siivua itselleen. (Voit toki lahjoittaa Kiva-järjestölle itselleen erikseen, mutta mikään pakko ei ole.) Todellista hyväntekeväisyyttä pienellä riskillä, etkä edes anna rahojasi lopullisesti pois. Jos joillakuilla on varaa maksaa kummilapsitoiminnasta 50 € kuussa, voin minä taatusti pistää muutaman 25 taalan satsin vuoden aikana lainaksi jollekin, joka mitä luultavimmin maksaa sen vielä takaisin, jolloin fyrkat voi pistää kiertämään uudelleen. Kiva on aivan helvetin kiva juttu.

Kirjahaaste: Suosikki kouluajoilta

Day 25: Favorite book you read in school

Koulun pakkopulla saattaa pilata monta hyvää lukukokemusta. Aloin lukea Seitsemää veljestä omin päin samoihin aikoihin, kun Turkan siitä tekemää televisiosarjaa alettiin esittää. (Jota kaverini äiti kommentoi: 'Se on aivan hirveä sarja! En ole katsonut sitä ollenkaan!') Kirja osoittautui yhdeksi hauskimmista ja viihdyttävimmistä edelleenkään lukemistani opuksista. Luinkin veljeksistä innostuneena läjän muutakin Kiven tuotantoa. Mieltä lämmittävät vieläkin erityisesti kirjailijan käyttämät solvaukset. Sinä riihitonttu! Nurkkajulli! Körri!

Aleksis Veljen Seitsemän kivestä tulikin myöhemmin pakollisten koululuettavien listalle, mutta minunhan ei sitä tietenkään enää siinä vaiheessa tarvinnut lukea. En oikeastaan enää muista montakaan koulusta luettavaksi saatua kirjaa. Mitähän niitä oli: Taistelukala, Sotilaspoika, Sieppari ruispellossa, ehkä jotain Steinbeckia (jota luin ominkin päin)... Parhaana on varmaan jäänyt mieleen William Goldingin häiriintynyt yhteiskuntatutkielma Kärpästen herra, jonka voisi hyvinkin lukea uudestaan näin reilun 20 vuoden jälkeen edelliskerrasta. Voi sarvipää, kun tämäkin loistava klassikko varmasti edelleen menee monelta pilalle viheliäisenä pakkopullana. Tajusin muuten vasta ihan hiljattain, että 'kärpästen herra' on hepreaksi jotakuinkin Beelzebub.

Zombie Walk Tampere 2012 - päivä lukittu

Viime vuoden raatoja

Facebookittomille zombeille tiedoksi, että tämän vuoden Tampereen zombikulkue laahustetaan elokuun lopussa, tarkemmin sanottuna lauantaina 25.8.2012. Lisätietoja luvassa myöhemmin. En kuulu järjestävään porukkaan, mutta koska blogiini tulee jatkuvasti osumia Tampereen zombikävelyä koskevista hauista, yritän tiedottaa täällä aina kun jotain kerrottavaa ilmenee.

Loppuun häiritsevä uutinen Floridasta:

Naked man killed by Police near MacArthur Causeway was ‘eating’ face off victim

Read more here: http://www.miamiherald.com/2012/05/26/2818832/naked-man-shot-killed-on-macarthur.html#storylink=cpy

Edit 1: Aikataulusta voi lukea täältä.
Edit 2: Kuvia vuoden 2012 kävelystä hillittömästi täällä!

Pahempi myöhään

Alkuvuodesta sattui se kiroilevan tööttäilijätädin tapaus musiikkileikkikoulun pihalla. Siinä oli sellainenkin ikävä sivujuonne, että kiukkuiset tööttäilyäänet saivat aikaiseksi jonkinmoisen autokammon siinä kolmivuotiaassa pojassa, jonka päästin tuona onnettomana hetkenä pois autosta. Onneksi traumasta ei tullut suurensuuri, ja kammo on lieventynyt ajan mittaan, mutta tuollaisiakin juttuja voi sivullisille aiheuttaa kun on kiire.

Kiireestä puheen ollen. Näin tietysti tätä tööttäilijäperhettä koko kevään ajan muskarituntien yhteydessä. He olivat lähes aina myöhässä. Melkein joka kerralla heidän autonsa oli pysäköitynä pihan kulkuväylälle tukkeeksi suoraan oven eteen, eikä kukaan sitä ollut näinä hetkinä siirtämässä pois, jos se olisi sattunut olemaan jonkun tiellä. Tavallisesti se oli perheen isä, joka toi lapsensa myöhässä muskaritunnille (kerran jopa pidin tälle ovea auki koko ajan rakastettavasti hymyillen), tai sitten hän haki hänet joskus kymmenenkin minuuttia myöhässä. Koko kevään aikana he taisivat olla kolme tai neljä kertaa ajallaan. Tämä asetti oman törppöpysäköintini oikeisiin mittasuhteisiin. Jos nämä ihmiset eivät kykene käytännössä koskaan olemaan ajoissa missään, ovat kaikki muut silloin tietysti heidän tiellään ja väärässä.

Puhumattakaan sitten tämän perheenäidin käytöksestä. Vittusaatanakiroilu lasten aikana ei ainakaan tuntunut olevan tabu. Tajusin jälkeen päin että silloin kun hän tuli kirosanoineen ja solvauksineen silmille autonpysähdysdraaman jatkeena, hän ei ehkä ymmärtänyt minun olevan jonkun muskarilaisen isä, vaan luuli minun seuranneen häntä sisään valittamaan siitä tööttäilystä. Mene ja tiedä. Tätä tätiä näkyi muskarikevään aikana ihan vain pari kertaa. Kun katseemme kohtasivat niissä tilanteissa, tuntui kuin täti olisi nopeasti katsonut muualle, en ole varma. Ainakaan hän ei koskaan tervehtinyt eikä tehnyt muutakaan elettä. Parempi sekin kuin päin naamaa huuto.

Tänään oli sitten muskarin kevätjuhla. Sieltä tämä perhe ei sentään ollut myöhästynyt. Täti käveli vähän ennen esityksien alkua käytävällä vastaan, taas sama tunnistamaton katseen pyyhkäisy. Esitykset olivat hauskoja ja lapsilla oli kivaa. Kotiin tultuamme huomasimme lehti-ilmoituksessa tutunnäköisiä lapsia. Nehän olivat muskarista tuttuja, tööttiperheen jälkikasvua! Kyseessä oli äitienpäivätoivotus tälle vittusaatanatädille. Viikon myöhässä.