Koulun pakkopulla saattaa pilata monta hyvää lukukokemusta. Aloin lukea Seitsemää veljestä omin päin samoihin aikoihin, kun Turkan siitä tekemää televisiosarjaa alettiin esittää. (Jota kaverini äiti kommentoi: 'Se on aivan hirveä sarja! En ole katsonut sitä ollenkaan!') Kirja osoittautui yhdeksi hauskimmista ja viihdyttävimmistä edelleenkään lukemistani opuksista. Luinkin veljeksistä innostuneena läjän muutakin Kiven tuotantoa. Mieltä lämmittävät vieläkin erityisesti kirjailijan käyttämät solvaukset. Sinä riihitonttu! Nurkkajulli! Körri!
Aleksis Veljen Seitsemän kivestä tulikin myöhemmin pakollisten koululuettavien listalle, mutta minunhan ei sitä tietenkään enää siinä vaiheessa tarvinnut lukea. En oikeastaan enää muista montakaan koulusta luettavaksi saatua kirjaa. Mitähän niitä oli: Taistelukala, Sotilaspoika, Sieppari ruispellossa, ehkä jotain Steinbeckia (jota luin ominkin päin)... Parhaana on varmaan jäänyt mieleen William Goldingin häiriintynyt yhteiskuntatutkielma Kärpästen herra, jonka voisi hyvinkin lukea uudestaan näin reilun 20 vuoden jälkeen edelliskerrasta. Voi sarvipää, kun tämäkin loistava klassikko varmasti edelleen menee monelta pilalle viheliäisenä pakkopullana. Tajusin muuten vasta ihan hiljattain, että 'kärpästen herra' on hepreaksi jotakuinkin Beelzebub.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti