Kirjahaaste: Suosikkitietokirja

Day 26: Favorite nonfiction book

Jahas, pitkästä aikaa haasteen pariin. Mitähän tuo 'non-fiction' olisi sujuvalla suomella? Ei-fiktioon kuuluvat nyt ainakin tietokirjat, elämäkerrat, tee-se-itse -oppaat, matkakirjat jne. Olin varsinkin pari-kolmikymppisenä armoton John Watersin elokuvien fani. Pink Flamingosin nähtyään ei ihminen ole enää entisensä, vaikka sittemmin jopa normaali televisiotarjonta tuuppaa eetteriin sokeerampaavaa tavaraa kuin mitä joskus 80-luvun lopulla olisi ikinä voinut kuvitella. Watersin elokuvaura oli joka tapauksessa aikansa sokkihoitoa elokuvien ystäville. Lähes kaikki perversiot käytiin rakkaudella läpi Desperate Livingissä, Female Troublessa, Mondo Trashossa, Cry Babyssä ja monessa muussa klassikossa.

Ihana Kathleen Turner 15 v. jälkeen ja 10 v.
ennen pääroolia John Waters -elokuvassa.

Vaikka Waters on vanhoilla päivillään kesyyntynyt, ei kukaan muu voisi luoda elokuvaansa kohtausta, jossa David Hasselhoffin (as himself) lentokoneessa ulostama pökäle toimii loppukohtauksen ratkaisijana, todellisena deus ex machinana. (A Dirty Shame (2004)). Olen myös vakuuttunut siitä, että Waters turmeli Kathleen Turnerin. Tsekatkaa vaikka sitä söpöä ja kauniin herkkää kirjailijatarta Vihreän timantin metsästyksessä ja verratkaa sitten Californication-sarjan PR-firman omistajaan Sue Colliniin. Mitä ihmettä tapahtui välissä? John Waters ja pääosarooli Serial Mom (1994) -leffassa tapahtui! Eikä siinä mitään, Kathleen on ihq ja loistava.

Divine

Niin, se suosikkikirja. Löysin onnekkaasti muistaakseni vuonna 1992 jyväskyläläisestä kirjakaupasta Watersin nyrjähtäneen omaelämäkerrallisen kirjan Shokkiarvo -hyvällä maulla tehty kirja huonosta mausta, jota jo silloin tituleerattiin yhdeksi suomalaisten kirjastojen varastetuimmista nimekkeistä. Ja kyllä sitä tulikin niihin aikoihin selailtua. Kuinka voi olla pitämättä kirjasta, jossa  on sellaisia lukuja kuin Kaikkein saastaisimmat elossa olevat ihmiset, Miksi rakastan väkivaltaa, ja Edith Massey, munanainen? Loistavasti kirjoittava Waters kertoo siinä hämärästä nuoruudestaan ja pakkomielteistään (kuten Mansonin perheen rikosoikeudenkäynnit), sekä ennen kaikkea rakkaudesta elokuvantekoon ja lievästi sanoen omalaatuisesta ystäväpiiristään, jonka kanssa hän noita roskarainoja väsäsi. Tunnetuin heistä lienee suurenmoinen obeesi drag-artisti Divine, joka saattaa olla vaikuttanut nimimerkkivalintoihini internetin ihmeellisessä maailmassa jo kolmattakymmentä vuotta.