Pahempi myöhään

Alkuvuodesta sattui se kiroilevan tööttäilijätädin tapaus musiikkileikkikoulun pihalla. Siinä oli sellainenkin ikävä sivujuonne, että kiukkuiset tööttäilyäänet saivat aikaiseksi jonkinmoisen autokammon siinä kolmivuotiaassa pojassa, jonka päästin tuona onnettomana hetkenä pois autosta. Onneksi traumasta ei tullut suurensuuri, ja kammo on lieventynyt ajan mittaan, mutta tuollaisiakin juttuja voi sivullisille aiheuttaa kun on kiire.

Kiireestä puheen ollen. Näin tietysti tätä tööttäilijäperhettä koko kevään ajan muskarituntien yhteydessä. He olivat lähes aina myöhässä. Melkein joka kerralla heidän autonsa oli pysäköitynä pihan kulkuväylälle tukkeeksi suoraan oven eteen, eikä kukaan sitä ollut näinä hetkinä siirtämässä pois, jos se olisi sattunut olemaan jonkun tiellä. Tavallisesti se oli perheen isä, joka toi lapsensa myöhässä muskaritunnille (kerran jopa pidin tälle ovea auki koko ajan rakastettavasti hymyillen), tai sitten hän haki hänet joskus kymmenenkin minuuttia myöhässä. Koko kevään aikana he taisivat olla kolme tai neljä kertaa ajallaan. Tämä asetti oman törppöpysäköintini oikeisiin mittasuhteisiin. Jos nämä ihmiset eivät kykene käytännössä koskaan olemaan ajoissa missään, ovat kaikki muut silloin tietysti heidän tiellään ja väärässä.

Puhumattakaan sitten tämän perheenäidin käytöksestä. Vittusaatanakiroilu lasten aikana ei ainakaan tuntunut olevan tabu. Tajusin jälkeen päin että silloin kun hän tuli kirosanoineen ja solvauksineen silmille autonpysähdysdraaman jatkeena, hän ei ehkä ymmärtänyt minun olevan jonkun muskarilaisen isä, vaan luuli minun seuranneen häntä sisään valittamaan siitä tööttäilystä. Mene ja tiedä. Tätä tätiä näkyi muskarikevään aikana ihan vain pari kertaa. Kun katseemme kohtasivat niissä tilanteissa, tuntui kuin täti olisi nopeasti katsonut muualle, en ole varma. Ainakaan hän ei koskaan tervehtinyt eikä tehnyt muutakaan elettä. Parempi sekin kuin päin naamaa huuto.

Tänään oli sitten muskarin kevätjuhla. Sieltä tämä perhe ei sentään ollut myöhästynyt. Täti käveli vähän ennen esityksien alkua käytävällä vastaan, taas sama tunnistamaton katseen pyyhkäisy. Esitykset olivat hauskoja ja lapsilla oli kivaa. Kotiin tultuamme huomasimme lehti-ilmoituksessa tutunnäköisiä lapsia. Nehän olivat muskarista tuttuja, tööttiperheen jälkikasvua! Kyseessä oli äitienpäivätoivotus tälle vittusaatanatädille. Viikon myöhässä.