Kirjahaaste: Suosikkikohtaus

Day 24: Book that contains your favorite scene

Aluksi meinasin pistää tähän yhden kohtauksen George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu -sarjasta, jonka lukemisesta iloitsin niin paljon, että riemuitsin siitä jopa eräälle hämeenlinnalaiselle professorille tekstiviestitse välittömästi sen luettuani. Mutta sitten toisaalta, ei tunnu oikein korrektilta ilakoida edes fiktiivisen lapsen kuolemalla, joten mietitään muuta.

Lempparikirjassani Perdido Street Station on hulvaton kohtaus, jossa eräs keskeinen henkilö ottaa yhteyden Helvettiin. Helvetti on kirjassa siis ihan olemassaoleva paikka, johon voi ottaa yhteyttä Helvetin suurlähettilään välityksellä. Steampunk kun on lajityyppinä, tehdään yhteyden luomiseksi tarvittava uhrauskin hoituu asianmukaisella vempeleellä, ja neuvottelut tuonpuoleisen kanssa pitää käydä tietysti tiettyjen sääntöjen mukaan. Mm. sanajärjestyksellä on väliä. Itse kohtausta sen kummemmin spoilaamatta kerrottakoon, että Helvetin suurlähettiläällä on kaiku, ts. hänen sanojaan seuraa puolen sekunnin viivellä hirvittävä demoninen toisto, joka kuulostaa kidutetun kirkumiselta. Myös näköhavaintoihin tulee häiriöitä - silmiä räpyttäessä saattaa nähdä vilaukselta kammottavia välähdyksiä hyeenanpäistä, kiemurtelevista kaltereista, hampaallisista rinnoista, kavioista ja kynsistä. Kohtauksessa selviää myös, että Helvetissä ollaan edelleen kiinnostuneita saaman elävien sielut talteen ja että Helvetti voi jäädä myöskin palveluksia velkaa maanpäälliselle asujaimistolle.

Kiehtova kohtaus, jossa keksittyyn fantasiamaailmaan ympätään länsimaista uskonnollista kuvastoa steampunk-hengessä mustaa huumoria unohtamatta.