Day 13: Book whose main character is most like you
Otan selvästi liian kirjaimellisesti näitä haasteita, kun nämä tuntuvat niin vaikeilta. Tätäkin olen miettinyt päiväkausia keksimättä mitään osuvaa itseni kaltaista hahmoa. Supernaiivi? Kuinka minusta tuli tyhmä? Idiootti? Voisi sopia, mutten ole lukenut noista yhtäkään.
Kirjahyllyssä osui silmiin Ralf Königin sarjakuva Vapautunut mies. Ei minulla ihan samanlaisia kokemuksia ole kuin päähenkilö Axelilla, mutta vertauskuvallisesti tarina onnistuu kuvaamaan kyllä omaa matkaani tulevasta punaniskajuntista vähemmän punaniskajuntiksi. Vielä joskus yläasteikäisenä olin nimittäin aika regulaari homofoobikko. En tuntenut yhtään julkihomoa, ja homot olivat aika etäinen ihmetyksen ja inhotuksen aihe sekä huumorin lähde, jos kohta homot tai niiden pelko ei ollut mitenkään keskeinenkään asia elämässä. Populaarikulttuurin stereotyyppihomohahmot tietysti auttoivat rakentamaan ja vahvistamaan homoista saamaani kuvaa. Elämän vaihteeksi mukavammanpuoleista ironiaa onkin se, että populaarikulttuuri myös auttoi muuttamaan tuota kuvaa.
Kuten aikaisemmista haasteista on varmaan selvinnyt, on sarjakuva ollut iso osa lukemistoani jo pienestä pitäen. Skeneä tarkkaan seuraavana lukiolaisena olinkin heti kartalla, kun Like alkoi julkaista saksalaisen Königin kirjoja, jotka tyypillisesti ovat humoristisia sarjiksia homojen elämästä. Lehtiarvostelut olivat sen verran hyviä, että uteliaisuus voitti, ja Kouvolan kirjastosta löysinkin Tappajakondomin. En kuitenkaan rohjennut lainata sitä (nehän näkisivät, että lainaan homosarjiksen!) joten luin hihitellen albumin paikan päällä toisen, neutraalimman sarjakuvan suojissa (jokuhan voisi nähdä, että luen homosarjista!) Noin, nyt tunnustin tuon. Hävettää kieltämättä.
Sittemmin vapauduin nopeaan tahtiin useistakin ennakkoluuloistani, aivan kuin albumin vapautunut mies Axel. On normaalia, että on erilaista. Königin sarjakuvia on hyllyssämme ihan näkyvillä, ystäväpiirissä on kaikensuuntaista ja -näköistä vipeltäjää (oli kyllä jo silloin nuorena, mutta kaikesta ei tiennyt) ja toistakymmentä vuotta ympäri internetiä käyttämäni nimimerkkinikin on lainattu eräältä pullealta homolta. Olen nykyään pinkkiniskajuntti.
Löysin Chicagolaisesta kirjakaupasta Zombie-kalenterin ja mietin, että tuossapa olisi hyvä tuliainen Divinelle, kun se korjasi uuninluukinkin. Sitten muistin, etten Divinea oikeasti tunne ja kalenteri jäi kauppaan. Ojennan nyt tämän virtuaalisen hyvän ajatuksen eteenpäin.
VastaaPoistaTuhannet kiitokset! Toivottavasti uuninluukku pelittää vielä.
VastaaPoista