Pidän kyllä lähes kaikista limskoista, mutta preferoin kolaa hedelmälimpsoihin nähden. Poikkeuksena Pommac, Dr. Pepper, Hartwallin Omenalimonadi ja Mountain Dew, joista pidän kolaakin enemmän. No, Pepper ja omppulimu nyt eivät hedelmäjuomia ole, mutta eivät kolaakaan. Omenalimonadissahan ei tiettävästi ole omenasta tietoakaan, vaan maun antaa enimmäkseen vanilja. Kolajuomien sisällä minulla ei ole suurtakaan väliä, minkä valmistajan peruskolaa juon - kokis, pepsi, aivan sama. Erikoiskolat, kuten kirsikka- tai vaniljakola uppoavat hyvin, jos niitä on tarjolla.
Ulkomailla ostan tyypillisesti paikallisia härölimuja mieluumin kuin tunnettuja merkkejä aina kun mahdollista, kun niitä ei sitten kuitenkaan enää kotimaassa tyypillisesti saa. Yksi parhaiten mieleen jääneistä on Slovakiassa tutustumani Kofola-kolajuoma, jota sai ostettua paitsi pullotettuna, myös kioskeista oluen tapaan hanatavarana. Kolaksi todella friikin makuista. Toinen löytö on jänskänmakuinen Lemon & Paeroa, joka on maailmankuulua Uudessa Seelannissa, koska sitä ei muualtakaan saa.
Omituisin virvoke, johon olen törmännyt, on pääskysenpesäjuomat, joita löytyi lähes hyllymetreittäin vietnamilaisista marketeista. Ostin yhden tölkin (brändi Sagiko, ylähyllyllä toinen vasemmalta), jossa on siis linnun räästä ja valkohytykästä (white fungus, eräs hyytelösienilajike) tehtyä virvoitusjuomaa. Tölkki on jääkaapissa vieläkin - pitänee nautiskella se tässä piakkoin, jahka ilmat lämpenevät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti