- Onko tuo JP Ahonen? Sankarini! remennän innoissani. Olen diggaillut jo pidempään Ahosen Aamulehdessä ilmestyvää Villimpi Pohjola -sarjakuvaa.
- On on, mä haen sen tänne, sanoo Janne ja rientää ulos viuhtoen hurjasti käsillään toiselle puolen katua. (Janne tuntee satoja ihmisiä ml. paljon sarjakuva-alan tyyppejä.)
Yllättyneen oloinen Ahonen saapuu pöytään ja Janne esittelee minut faniksi. Tilanne olisi voinut olla melkeinpä vaivaannuttava ellei Ahonen olisi niin rento ja välitön persoona. Kerron JP:lle aikeistani ostaa tämän omakustanteena hiljattain ilmestyneen Villimpi Pohjola -albumin, mutta kuulen pettymyksekseni saman tien, että se on juuri myyty loppuun.
- Mutta on mulla vielä kaksi painon hylkäämää kappaletta toimistolla, mä voin kyllä hakea sulle toisen jos sä haluut sellaisen ostaa, sanoo Ahonen.
Ja toden totta, mies nousee pöydästä, häipyy tiehensä ja palaa muutaman minuutin kuluttua mukanaan lähes viimeinen Villimpi Pohjola -alppari, joka ainoa 'vika' on joku mitätön leikkurin tekemä kolhu, joka ei vaikuta mitenkään albumin luettavuuteen.
- Kelle tää laitetaan, kysyy Ahonen kaivaen esille kynää signeerausta varten.
- Piirrä siihen zombi, se tykkää zombeista! huutaa Janne.
Ja niin Ahonen taiteilee albumin ensimmäiselle sisäsivulle ensimmäisen ikinä kenenkään piirtämän zombikarikatyyrin minusta.
Sittemmin olen erilaisilla kirja-, sarjakuva- ja scifimessuilla signeeraussessioissa saanut mitä parhaimpia zombinäkemyksiä itsestäni jo useamman albumin lehdille. Viimeksi vuoden 2010 Sarjakuva-Finlandian voittaneen Petteri Tikkasen Eero-albumiin. Ainoa mikä harmittaa on se, ettei zombikarikatyyri-idea ollut syntynyt vielä silloin, kun sain Joakim Piriseltä nimmareita ja kuvitusta useampaankin sarjakuva-albumiin. Eihän tämä välttämättä ole keski-ikäistyvän miehen normaalipuuhaa, mutta kuka sanoo, että on pakko kasvaa aikuiseksi? Häh? Häh?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti