Tapparamäki

Tampereella Nokiantien kupeessa sijaitsee tarkemmin ajoittamaton - ehkä rauta- tai pronssikautinen - muinaismuistoksi luokiteltu kiviröykkiö, jonka alkuperästä ollaan monta mieltä. Virallinen selitys on luonnonmuodostelma, jääkauden muodostama keko, mutta ihmistä on myös ehdotettu kukkulan rakentajaksi. Paikka tunnetaan monella nimellä mm. Kuningaskuoppa ja Kuninkaanhauta. Syntytavasta riippumatta mäki on hyvinkin voinut toimia käräjäpaikkana, lappalaisten seitana tai muunlaisessa uhri- tai palvontakäytössä. Paikka huokuukin sen sortin mystisyyttä, että esoteerikot ovat intoilleet kivikasasta jo pitkään.

Pakurikäävän paikka

Erään teorian mukaan Tapparamäki on nimittäin eräänlainen muinainen auringon temppeli. Kukkulan lakipisteessä on iso 'silmäkivi', jonka eteläpuolta ympäröi viisi pienempää murikkaa tasaisesti kaaressa. Eräässä jutussa sanotaan, että silmäkiveltä piirretyt janat reunimmaisiin kiviin muodostavat n. 90 asteen kulman, joka vastaisi auringon liikettä talvipäivänseisauksena ja että keskimmäinen kivi osoittaa silmäkiveltä suoraan etelään. Vähän kuin siis Suomen Stonehenge.

Olen käynyt kukkulalla parikin kertaa, ja viimeksi käydessäni tarkistin tuon ilmansuunnan, eteläänhän se tosiaan näyttää, ja hienosti ovat nuo viisi kiveä kaaressa isoa kiveä ympäröiden. Mutta onhan siellä paljon muitakin kiviä... Kukkulassa ja sen kivissä on paljon ihmisen eri aikoina jättämiä jälkiä, tuoreimmat ovat keskenkasvuisten natiaisten töhrimiä maalijälkiä ja roskaa, mutta esim. silmäkivessä on vanhempiakin muokkauksen jälkiä. Kukkulalla kasvavasta koivusta on hiljattain irrotettu iso pakurikääpä. Oli Tapparamäen syntytarina mikä tahansa, on paikka ehdottomasti visiitin arvoinen. Pitäisi kai itse käydä toteamassa se auringon liike talvipäivänseisauksena.

Ohessa vähän yleiskuvaa kukkulasta. Silmäkivi, kivikaari ja keskimmäisen kiven eteläsuunta käyvät hyvin ilmi:

Muuttajat? Oikeasti?

Mainoksissa kohkataan nyt jollain kanavalla pian aloittavasta Muuttajat-realitysarjasta. Ymmärrän, että toiset meistä katsovat telkkaria enemmän kuin toiset, mutta siis että pitäisi katsoa televisiosta kun jotkut tuntemattomat ihmiset muuttavat? Mitä helvettiä? Radiomainokseenkin on ilmeisesti valittu potentiaalisten katsojien mielenkiintoa herättämään ihan parhaita paloja ohjelmasta, kuten se jossa joku nainen rementää jotain siitä kun astiat pitäisi kääriä yksitellen paperiin ja joku toinen oli sitä mieltä ettei todellakaan ala. Tai se kun miesääni päivittelee, kuinka hankalaa oli siirtää joku sänky yläkertaan tai jotain. Ajatella! Pakko nähdä!

Vaimo luuli ihan tosissaan sen radiomainoksen perusteella, että kyseessä oli joku Kellarihumppa-tyyppinen antimainos, jonka lopussa paljastuisi oikeasti se mitä mainostetaan. Mutta ei, Muuttajat on totta! Skannasin ohjelman kiinnostusmittarilla, ja siinä miljoonan hujakoilla sen viisari heilui.

(Ymmärrän, että tällä kirjoituksella itsekin osallistun siihen hypeen, mitä tuotantoyhtiö haluaa uutusohjelmansa ympärillä pörisevän. Mutta että siis Muuttajat? Mitä helvettiä!?)

Zombie Walk Tampere 2012 - kuvasatoa

Zombikävely on raahustettu tältäkin vuodelta. Meininki oli oikein eloisaa. Tälle sivulle kootaan viime vuoden tapaan linkkejä kuvagallerioihin ja videolinkkeihin Tampereen tämän vuoden zombiraahustuksesta. Linkkejä ja vinkkejä voi laittaa vaikka kommenttikentän kautta, niin editoin sivua sitä mukaa kun tavaraa alkaa kertyä netin syövereihin.

Kuvia

• Mads Schmidt
• Pasi Leppämäki
• Kirsi Kka  
• J. Lindfors
• Asta Halonen
• Sakari Karipuro
• Tomi Kala 
• Rubato Photography 
• Taneli Pursiainen
• Nina Bauer  
• Ossi Heimo
• Emilia Ala-Rämi  
• Mika Peltomaa
• Mikko Henrik Huotari 
• summassa  
• Tomi Palsa 
• Jarkko Penttinen
• Jari Schroderus  
• Daddy Finland
• Vesa Korhonen  
• Janne Kaakinen
• Harri Sirola (kuvia Tulenhaltijoista)
• Janne Ikonen
• Lightness (blogikirjoituksessa muutamia kuvia)  
• Antti Hakkarainen
• Henri Rantala  
• Markus Peltola
• Mika Mettälä 

Videoita



Palautetta

• Ilta-Sanomien juttu aiheesta videon kera.
• Aamulehden juttu, pari kuvaa.
• Lukijapalaute edelliseen Aamulehden juttuun, erityisesti sen kommenttiosioon:

AL 29.8.2012

•  Zombie Walkista viikon päästä ilmestynyt JP Ahosen Villimpi Pohjola -sarjakuva Aamulehden viikonloppuliitteestä. Julkaistu tekijän luvalla.

AL SU 3.9.2012

Etkö ymmärrä? - No vittu en!

Lapsuuden ylivoimaisesti ärsyttävimpiä lauluja oli 'Etkö ymmärrä'. Kappaleen tarinassa on taustalla ilmeisesti riita tai vähintään jonkinlainen väärinymmärrys, ja päähenkilö (laulaja) yrittää lohduttaa toista, joka mitä ilmeisimmin murjottaa.

Etkö ymmärrä, mitä sulle lausuin?

Eikö laulun kirjoittaja ole koskaan murjottanut? Voiko mikään olla siinä tilanteessa ärsyttävämpää kuin se, että riitakumppani tulee alentuvasti kyselemään, että 'etkö ymmärrä'? Nostaa itsensä jalustalle ja tulee vihjailemaan, että 'ootko vähän tyhmä kun et tajua'.

Kerran vielä mä kuiskata sen voin,

Ai ihan kerran vielä voit? Voi kuinka jalomielistä!

että sullekin uudet leikkini näytän.

Tyyppi on pihdannut uusia leikkejään ja nyt sitten voi osoittaa henkistä suuruuttaan näyttämällä ne, kun ensin sai suuttumaan. Ei kuule paljon leikitytä!

Siihen vielä mä lisäisin, että sinusta välitän.

Lässyn lää. Pyydä anteeksi, jos kerran kaduttaa, äläkä osoita tuollaisella typerällä tavalla ylemmyydentuntoasi.

 Siihen vielä mä lisäisin, että sinusta välitän. 

Toistat sitten vielä saman uudestaan? Ai niin, koska 'en ymmärrä'. Mene helvettiin siitä kuiskimasta!

2 x 2 marjaa

                                                                     Tuotteistus toimii.

Zombie Walk vaarassa

Juuri saamani tiedon mukaan virkavalta edellyttää reilun viikon päässä häämöttävän Tampereen zombikulkueen tarvitsevan kaksi (2) kortin omaavaa järjestyksenvalvojaa. Muuten ei tapahtumalupaa heru.

En edelleenkään kuulu tapahtumaa järkkäilevään osapuoleen, mutta koska tähän blogiin tulee edelleen paljon zombikävelyä koskevia Google-osumia, kerron uutiset täälläkin. Jos järkkäreitä löytyy tätä kautta, ilmoittautumisia joko tapahtuman Facebook-sivulle tai tämän blogikirjoituksen kommenttiosioon, voin välittää viestiä eteenpäin.

Edit 16.8. klo 21: Yksi löytyi, vielä yksi järjestyksenvalvoja puuttuu.
Edit 20.8. klo 21: Toinenkin järkkäri on löytynyt - lauantaiseen paarustamiseen saa siis luvat!

Kirjahaaste: Viimeksi luettu

Day 28: Last book you read

Uujee, kerrankin kirjahaasteessa helppo kohta, jota ei tarvitse viikkokaupalla pähkäillä. Meillä on Intian-matka tulossa. Kohteisiin kuuluu mm. Mumbain kaupunki. Ajattelin lukea ennen matkaa ainakin yhden kirjan, joka käsittelisi Intiaa tai Mumbaita jollain tasolla. Hyllystä sattui löytymään Vikas Swarupin bestseller Slummien miljonääri, joka on päätynyt meille sukulaisen jättämässä laatikossa tämän muutettua ulkomaille. Ja mikäs siinä, kirjasta on ohjannut elokuvan vanha suosikkini Danny Boyle - tosin en leffaakaan ole vielä nähnyt - joten täytyyhän tuon vähintään lukemisen arvoinen olla.

Nappasin kirjan mukaan hiljattain Saksaan ja Benelux-maihin päin suuntautuneelle kymmenen päivän reissulle matkalukemiseksi. Ajattelin kotona ääneen, että mahdanko ehtiä lukea teoksen matkan aikana, ja epäröin ottaa toista kirjaa varalukemiseksi ja lisäpainoksi matkatavaroihin. Vaimo se sitten taisi ylipuhua ottamaan varmuuden vuoksi varakirjan, ja koska minulla on useampia novellikokoelmia luettavien pinossa, oli loppujen lopuksi kätevä ottaa mukaan tuollainen lyhyttä luettavaa sisältävä backup-kirja. Olen aika hidas lukija, eikä lukumoraalini anna yleensä jättää mitään kesken tai hyppiä kohtia yli kesken kirjan, joten arvelin Slummien miljonäärin olevan hyvinkin vielä kesken paluulennollakin.

Vaimo on yleensä oikeassa, niin tässäkin asiassa. Luin kirjan matkan kolmen ensimmäisen illan aikana, mikä on minulle melkoinen vauhti. Asiaan saattaa liittyä sekin, että luin pitkästä aikaa kirjan suomeksi, ja kotimaisen tekstin lukeminen on ainakin minulle huomattavasti kevytsoutuisempaa kuin englanninkielisen. Tarina itsessään oli tietyllä tavalla vähän turhan sokeroitu, mutta toisaalta juonta huumorilla ja katarsiksellakin varustettuna oli riittävästi tarjolla. Tällaiselle Intiaa tuntemattomalle lukijalle oli tietysti paikalliseksotiikkaa annosteltu isolla kauhalla, mikä tasapainotti hieman kermakakkumaista juonenkuljetusta. Ei saa ymmärtää väärin, kyllä kirjassa kaikenlaista ihmisluonnon raadollisempaakin puolta esitellään tuntuvasti. Joka tapauksessa leffakin pitää nyt nähdä ennen matkaa, ja perillä pitää ehdottomasti syödä gulab jamuneita ja samosoja.