Siistin näköiset ne kyllä paikallaan ollessaan ovat. Pitänee harjoitella niiden pitämistä tässä viikon mittaan. Ja käydä naamiaistarvikeliikkeessä hakemassa muutakin rekvisiittaa.
15.8.2011
Zombie Walk -valmistautumista
Kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa piilolinssejä. Jos vaikka hupilinssit laittaisi lauantain zombikävelyyn. Laittamiseen meni varmaan lähes tunti, ja linssit tuntuivat jäävän yläluomeen kiinni. Noin tunnin pitämisen jälkeen ne oli pakko ottaa pois, kun linssit liikkuivat silmiä räpäyttäessä ylöspäin. Tottuuko näihin, vai ovatko hupilinssit laadultaan vain niin epämääräisiä, etteivät ne istu välttämättä kunnolla?
Siistin näköiset ne kyllä paikallaan ollessaan ovat. Pitänee harjoitella niiden pitämistä tässä viikon mittaan. Ja käydä naamiaistarvikeliikkeessä hakemassa muutakin rekvisiittaa.
Siistin näköiset ne kyllä paikallaan ollessaan ovat. Pitänee harjoitella niiden pitämistä tässä viikon mittaan. Ja käydä naamiaistarvikeliikkeessä hakemassa muutakin rekvisiittaa.
10.8.2011
Pyynikin Batman
Oli huhtikuun alku ja olin lähdössä tekemään ekaa päivääni uuteen työpaikkaani. Fiilis oli kaikin puolin erinomainen. Uusi duuni, aurinko paistoi, linnut lauloivat ja hanki kimmelsi. Päälläni oli nilkkapituinen gestapohenkinen nahkatakki, jalassa nahkakengät ja kädessä nahkasalkku, kaikki mustia. Hengitin syvään kirpeää pakkasilmaa ja aloin päättäväisesti takki auki saapastella kohti lähtöpysäkkiäni Pyynikintorilla.
Sinne päästäkseni jouduin kiipeämään harjun yli näkötornin portaiden kautta. Ylämäessä ennen rappusia tuli ongelmia: talven aikana tiukaksi pakkautunut kävelytien lumi oli kevätauringossa sulanut ja jäätynyt uudestaan erittäin liukkaaksi pinnaksi. Mäen jyrkkyyden takia kävely kävi mahdottomaksi. Kaupunkikin oli asettanut keskelle polkua betoniporsaan, jossa sojotti liikennemerkki: Ei talvikunnossapitoa. Matkaa pystyi kuitenkin jatkamaan polun reunassa, jossa hanki oli karheampaa, joten harpoin nopeasti mäkeä ylös kohti kivirappusia, jotka urheilupiireissä tunnetaan myös Tahdon Portaina.
Pahaksi onneksi olin tullut ylös polun vasenta ja samalla väärää puolta. Toista puolta nousemalla olisin päässyt astumaan polun reunasta suoraan alimmalle rappuselle, mutta nyt seisoin avuttomana polun toisella puolella, josta oli parin kolmen metrin matka portaille, mutta tuo lyhyt matka oli juuri sitä tiukkaan pakkautunutta, hieman alaspäin viettävää liukasta jääpintaa. Itselleni tyypillisesti ajattelin, että minähän en perkele takaisin alas kävele. Hetken tuumattuani hylkäsin idean pitkästä loikasta portaita kohti: jos tasapaino menisi, ja se kuitenkin menisi, menisi mieskin saman tien kylki edellä alas jäistä liukumäkeä. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi näin ollen astella jään yli hyvin varovasti pienin askelin portaita kohti - mäki ei ollut tässä kohdassa enää niin jyrkkä, joten tasapaino mitä luultavimmin säilyisi.
Ei säilynyt. Vain kaksi kolme askelta otettuani alkoi sivuluisu alamäkeen. Olin jo liian kaukana (ja selin) hypätäkseni takaisin polun penkalle ja vielä kauempana portaista, mutta onnistuin hypähtämään siten, että sain sentään käännettyä rintamalinjani alamäkeä kohti, etten kaatuisi hallitsemattomasti ainakaan kyljelleni. Laskettelin alas kiihtyvällä vauhdilla yhä jyrkempään alamäkeen. Otin pienen kyykkyasennon säilyttääkseni tasapainoni. Näytin luultavasti jonkinlaiselta toimistobatmaniltä viilettäessäni nahkatakki viittana lepattaen salkku kädessä alas Pyynikinrinnettä.
Mietin miten tämä tulee vielä päättymään - törmäisinkö puuhun, vai lentäisinkö pitkälle hankeen? Vai onnistuisinko laskettelemaan siten, että vauhti hidastuisi mäen alla itsestään? Kauhukseni huomasin laskevani suoraan kohti aiemmin mainitsemaani betoniporsasta ja liikennemerkkiä. Törmäyksessä ei kävisi hyvin. Onnistuin kääntämään laskusuuntaani sen verran, että tulisin ohittamaan merkin täpärästi oikealta. Samassa sain loistoidean™ - pysäyttäisin yhä kiihtyvän vauhtini nappaamalla liikennemerkistä kiinni vasemmalla kädelläni. Sainkin kiinni merkistä, mutta vartaloni jatkoi matkaa, joten olin luultavasti sekunnin murto-osan vaakasuoraan ilmassa pitäen liikennemerkistä kiinni (ja toisella kädellä salkusta), kunnes ote kirposi, mätkähdin maahan ja kierin holtittomasti päätyen lopulta hankeen, arvatenkin koiranjätöksien sekaan.
Ensimmäinen ajatukseni oli tietysti: Näkiköhän kukaan? Ketään ei näkynyt ympärillä. Linnut lauloivat edelleen. Rintalihakseni oli lievästi venähtänyt äkkipysäytysyrityksen voimasta, ja olin pian muutenkin mustelmilla. Kokosin itseni ja ympärille lentäneet tavarani, talsin korvat punoittaen ja pää painuksissa tällä kertaa polun oikeaa laitaa bussille. Ehdin.
Sinne päästäkseni jouduin kiipeämään harjun yli näkötornin portaiden kautta. Ylämäessä ennen rappusia tuli ongelmia: talven aikana tiukaksi pakkautunut kävelytien lumi oli kevätauringossa sulanut ja jäätynyt uudestaan erittäin liukkaaksi pinnaksi. Mäen jyrkkyyden takia kävely kävi mahdottomaksi. Kaupunkikin oli asettanut keskelle polkua betoniporsaan, jossa sojotti liikennemerkki: Ei talvikunnossapitoa. Matkaa pystyi kuitenkin jatkamaan polun reunassa, jossa hanki oli karheampaa, joten harpoin nopeasti mäkeä ylös kohti kivirappusia, jotka urheilupiireissä tunnetaan myös Tahdon Portaina.
 |
| Tahdon portaat näkyvissä. Kuva on otettu kutakuinkin silloisen liikennemerkin kohdalta. |
Ei säilynyt. Vain kaksi kolme askelta otettuani alkoi sivuluisu alamäkeen. Olin jo liian kaukana (ja selin) hypätäkseni takaisin polun penkalle ja vielä kauempana portaista, mutta onnistuin hypähtämään siten, että sain sentään käännettyä rintamalinjani alamäkeä kohti, etten kaatuisi hallitsemattomasti ainakaan kyljelleni. Laskettelin alas kiihtyvällä vauhdilla yhä jyrkempään alamäkeen. Otin pienen kyykkyasennon säilyttääkseni tasapainoni. Näytin luultavasti jonkinlaiselta toimistobatmaniltä viilettäessäni nahkatakki viittana lepattaen salkku kädessä alas Pyynikinrinnettä.
Mietin miten tämä tulee vielä päättymään - törmäisinkö puuhun, vai lentäisinkö pitkälle hankeen? Vai onnistuisinko laskettelemaan siten, että vauhti hidastuisi mäen alla itsestään? Kauhukseni huomasin laskevani suoraan kohti aiemmin mainitsemaani betoniporsasta ja liikennemerkkiä. Törmäyksessä ei kävisi hyvin. Onnistuin kääntämään laskusuuntaani sen verran, että tulisin ohittamaan merkin täpärästi oikealta. Samassa sain loistoidean™ - pysäyttäisin yhä kiihtyvän vauhtini nappaamalla liikennemerkistä kiinni vasemmalla kädelläni. Sainkin kiinni merkistä, mutta vartaloni jatkoi matkaa, joten olin luultavasti sekunnin murto-osan vaakasuoraan ilmassa pitäen liikennemerkistä kiinni (ja toisella kädellä salkusta), kunnes ote kirposi, mätkähdin maahan ja kierin holtittomasti päätyen lopulta hankeen, arvatenkin koiranjätöksien sekaan.
Ensimmäinen ajatukseni oli tietysti: Näkiköhän kukaan? Ketään ei näkynyt ympärillä. Linnut lauloivat edelleen. Rintalihakseni oli lievästi venähtänyt äkkipysäytysyrityksen voimasta, ja olin pian muutenkin mustelmilla. Kokosin itseni ja ympärille lentäneet tavarani, talsin korvat punoittaen ja pää painuksissa tällä kertaa polun oikeaa laitaa bussille. Ehdin.
3.8.2011
Maailmanympärimestaruus
Suomi kisaa tälläkin hetkellä maailmanmestaruudesta. Peräti maailmanympärimestaruudesta. Clipper Round the World Yacht Race on maailmanmpäripurjehduskisa, jossa kymmenen venettä kisaa toisiaan vastaan vuoden ajan kestävässä mittelössä.
Viimeisin kisa käynnistyi viime sunnuntaina Etelä-Englannin Southamptonissa. Ensimmäinen pysähdys on Madeiralla, josta matka jatkuu Atlantin yli Rio de Janeiroon. Seuraavia pysähdyksiä on Kapkaupunki, Australia, Uusi Seelanti, Kiina, USA ja Panama. Joskus vuoden päästä Voittaja lipuu viimeiseen satamaan Englantiin.
Matka on jaettu kahdeksaan etappiin, joista tiimiläiset voivat ottaa osaa yhteen tai useampaan, tai halutessaan purjehtia koko vuoden kestävän maailmanympäripurjehduksen. Kaverini on Visit Finland -tiimin veneessä navigaattorin hommissa. Hän on porukassa ensimmäisen etapin ajan, eli Rioon asti. Kotiin hänen pitäisi tulla joskus kuukauden päästä.
Veneet ovat tätä kirjoittaessa tulleet hiljattain Biskajanlahdelle. Visit Finland on viimeiset pari päivää johtanut kisaa New Yorkin kanssa. Olen totaalisen koukussa skaban Race Vieweriin, joka päivittää kartalle kolmen tunnin välein veneiden sijainnit.
Viimeisin kisa käynnistyi viime sunnuntaina Etelä-Englannin Southamptonissa. Ensimmäinen pysähdys on Madeiralla, josta matka jatkuu Atlantin yli Rio de Janeiroon. Seuraavia pysähdyksiä on Kapkaupunki, Australia, Uusi Seelanti, Kiina, USA ja Panama. Joskus vuoden päästä Voittaja lipuu viimeiseen satamaan Englantiin.
Matka on jaettu kahdeksaan etappiin, joista tiimiläiset voivat ottaa osaa yhteen tai useampaan, tai halutessaan purjehtia koko vuoden kestävän maailmanympäripurjehduksen. Kaverini on Visit Finland -tiimin veneessä navigaattorin hommissa. Hän on porukassa ensimmäisen etapin ajan, eli Rioon asti. Kotiin hänen pitäisi tulla joskus kuukauden päästä.
Veneet ovat tätä kirjoittaessa tulleet hiljattain Biskajanlahdelle. Visit Finland on viimeiset pari päivää johtanut kisaa New Yorkin kanssa. Olen totaalisen koukussa skaban Race Vieweriin, joka päivittää kartalle kolmen tunnin välein veneiden sijainnit.
29.7.2011
Zombie Walk Tampere 2011
Elävät kuolleet valtaavat Tampereen kadut muutaman viikon kuluttua! Facebookissa tapahtumaan raahustavaksi on ilmoittautunut jo 500 zombia. Ohikulkijoita ei saa purra.Edit: Pistetäänpä tähän päivitettyä tietoa lähtöpaikasta, koska tuo kuvan juliste ei ole aivan ajantasainen.
20.8.2011
Zombie Walk -kulkue raahautuu Keskustorilta Hämeenkatua pitkin Hämeenpuistoon, josta matka jatkuu Näsinpuistoon
Edit2: Lähtöpaikka muuttui taas suuren osanottajamäärän ilmoittauduttua. Kokoontuminen on Koskipuistossa Rosson takana 20.8.2011 klo 18.00.
Edit3: Koska tähän kirjoitukseen näyttää tulevan paljon Google-osumia, kierrätetään tähän FB:sta nyt vielä poliisilta tullutta ohjeistusta zombikävelyä varten:
Mukana EI SAA olla mitään rekvisiittaa, joka muistuttaa asetta...ei lelupyssyjä, miekkoja yms! Zombit saavat käyttää zombimaskeja ja verta, EI koko kasvot peittäviä naamareita/huiveja. Poliisipäällikkö tarkensi vielä näin: Zombit kulkueeseen "zombeina"...ei pankkiryöstäjä- tai terroristizombeina!
Ja siellä ollaan sitten kiltisti, noudatetaan järjestyssääntöjä eikä sotketa ympäristöä!
Edit4: Linkkejä zombikävelyn kuviin julkaistu uudemmassa blogimerkinnässä!
13.7.2011
Kuuden kunnan pyörälenkki
Koko kevään mielessä kummitteli pyörälenkki, joka kulkisi jouhevasti Tampereen viiden lähikunnan kautta. Tarkoitus oli saada reitistä mahdollisimman lyhyt kuitenkin niin, että missään kohdassa ei kunnanrajan ylitettyä käännytä 180° takaisin, vaan jatketaan yleisiä liikenneväyliä pitkin. Ylöjärven kuittaus käy erityisen kätevästi Myllypuron-Haukiluoman tienoilla, jossa kunnanraja koukkaa Myllypuronkadun eteläpuolella vain parinsadan metrin pätkällä.
Polkaisimme työkaverin kanssa kyseisen lenkin vähän ennen juhannusta. Matka alkoi työpäivän jälkeen keskussairaalan tietämiltä ja päättyi Pyynikille. Matkamittarin lukema kotipihassa oli 56,666 km. Koko reissun voi tsekata kuudessa ja puolessa minuutissa allaolevasta videoklipistä:
Edit: Pyynnöstä alla vielä 'suurin piirtein -versio' polkemastamme reitistä. Karttaa voi zoomailla ja vieritellä edestakaisin. En saanut kartalle reittiä aivan tarkasti, mm. kohtien H ja I välillä on näppärä pyörätienpätkä, joka oikaisee karttareittiin nähden hieman. Samoin Rajasalmen sillalle mennään pyörillä risteyksen itä- eikä länsipuolelta. Mutta tuollainen se reittimme osapuilleen oli.
Näytä suurempi kartta
20.6.2011
Karvan laki
Kaivoin viikonloppuna kissalle haudan metsään. Kissa on tosin elossa vielä. Se on ollut viimeiset puoli vuotta sen verran heikossa hapessa, ja meinasi jo heittää lusikan nurkkaan viime helteillä, joten parempi olla monttu valmiina, jos (kultainen) noutaja tulee. Varsinkin, kun kissa sinnittelee kuitenkin vähintään seuraavaan routaan.
Hyttyset söivät toiselle kuoppaa kaivavaa urakalla. Kissa toteaisi, että se on se karvan laki.
Hyttyset söivät toiselle kuoppaa kaivavaa urakalla. Kissa toteaisi, että se on se karvan laki.
29.5.2011
Kaivo, korvasienet ja pakurikääpä
Lauantai oli epätavallinen päivä. Jynssäsin 2½ m syvän kaivon seinät puhtaaksi. Sitten menin metsään katsomaan, josko löytyisi korvasieniä. En oikein uskonut, että löytyisi, eikä niitä heti näkynytkään. Palasin kuitenkin lyhyeltä reissulta saunaan mukanani puolitoista kiloa gyromitriinipommeja. (En minä niitä sieniä saunaan vienyt.)
 Ringu III |  Pumppaus |  Valmistaja |
 Täysi, mutta niin tyhjä |  Tyhjä, mutta niin täysi |
 |
| Gyromitriiniä! |
 |
| Pakurikääpää |
Sain pari palaa mukaani ja nyt tuossa korvasienimuhennoksen jälkeen keittelin tikkateet pakurinpalasesta. Ei se paljon millekään maistunut, mutta epäilemättä kehoni parani kaikista orastavista taudeistaan ja nuorennun huomiseen mennessä kymmenen vuotta. Pitää vielä tutkailla keittotapoja, josko teehen saisi lisää ytyä pidemmällä keittoajalla tai jauhamalla pakuria pienemmäksi puruksi. Pakurikääpä kuuluu kyllä ostoslistalle seuraavillakin metsäreissuilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)