Kaivo, korvasienet ja pakurikääpä

Lauantai oli epätavallinen päivä. Jynssäsin 2½ m syvän kaivon seinät puhtaaksi. Sitten menin metsään katsomaan, josko löytyisi korvasieniä. En oikein uskonut, että löytyisi, eikä niitä heti näkynytkään. Palasin kuitenkin lyhyeltä reissulta saunaan mukanani puolitoista kiloa gyromitriinipommeja. (En minä niitä sieniä saunaan vienyt.)

Ringu III

Pumppaus

Valmistaja

Täysi, mutta niin tyhjä

Tyhjä, mutta niin täysi

Gyromitriiniä!

Pakurikääpää

Yritin samalla reissulla tähyillä koivujen runkoihin löytääkseni suomalaista superruokaa, pakurikääpää. Ei näkynyt, mutta juuri ennen saunaa em. kaivon omistaja kertoi ottaneensa talteen naapurin kaatamasta koivusta ison mustan käävän, jonka oli googlamalla todennut pakuriksi. Enkä ollut edes ehtinyt kertoa omista pakurietsinnöistäni!

Sain pari palaa mukaani ja nyt tuossa korvasienimuhennoksen jälkeen keittelin tikkateet pakurinpalasesta. Ei se paljon millekään maistunut, mutta epäilemättä kehoni parani kaikista orastavista taudeistaan ja nuorennun huomiseen mennessä kymmenen vuotta. Pitää vielä tutkailla keittotapoja, josko teehen saisi lisää ytyä pidemmällä keittoajalla tai jauhamalla pakuria pienemmäksi puruksi. Pakurikääpä kuuluu kyllä ostoslistalle seuraavillakin metsäreissuilla.

Ukuleleopas alennuksella

Uhosin taannoin ostavani ukulelen soitto-oppaan. Viime kesän ukuleleostoksen jälkeen olen opetellut suurimman osan perussoinnuista ja rämpyttämään muutaman eri biisin soinnut jotakuinkin oikeassa järjestyksessä. Ja olenhan minä soittanut kolmen kappaleen keikankin työpaikan pikkujouluissa. Mutta en osaa juuri mitään skaaloja, en osaa transponoida enkä soittaa melodioita. Improvisoinnista nyt puhumattakaan. Vaikkei tätä oikein harrastuksena voi vielä pitää, on tehtävä jotain, jotta soittotaidot kehittyisivät edes vähän. On siis ostettava se soitto-opas.

Book Depositorylta löytyy useampikin ukuleleopas, ja vaikka edellisellä kerralla mietin toista opusta, päädyin muutaman arvostelun luettuani Play Ukulele Today! -oppaaseen. Pistin tilaukseen - ei ollut hinnalla pilattu: 5,67 €  ilmaisella kotiinkuljetuksella, kuten aina. Book Depositorylla on tämän kuun loppuun voimassa 10 % alennus kaikesta kun vain käyttää May11 -alennuskoodia checkoutissa. Ei paha.

Tarvajärvi-imitaatio polkupyörällä ajaen

Tapauksesta alkaa olla kulunut sen verran aikaa - ehkä 25 vuotta - että siitä voi jo pikku hiljaa alkaa puhua. Olin ajamassa polkupyörällä koulusta kotiin. Telkkarista oli edellisenä iltana tai viikonloppuna tullut jokin viihdeohjelma, jossa imitaattori (luultavasti Jukka Puotila) matki Niilo Tarvajärveä. Sittemminhän Lapinlahden Linnutkin parodioivat Tarvajärven Laatikkoleikkiä sketsisarjassaan Maailman kahdeksan ihmettä, mutta tämä polkupyörätapaus tapahtui muutama vuosi aiemmin. Asiahan on niin, että Niilo Tarvajärvi ei ollut enää oikein minun sukupolveni juttu - olen varmasti kuullut Tarvajärven ääntä enemmän imitaatioina kuin mieheltä itseltään.

Sillä lailla!

Takaisin fillarin selkään. Sain em. tv-ohjelmasta inspiroituneena päähäni yrittää kokeilla, miten Tarvajärvi-imitaatio itseltäni sujuisi. Ajelin pitkin pitkää suoraa pyörätietä (raumalaiset tiennevät Luoteisväylän, sen varrella ei tuolloin ollut vielä yhtään rakennuksia), ja varmistuin, ettei lähelläni ollut muita kevyen liikenteen kulkijoita. Sitten vain kokeilemaan Tarva-ääntä. Joo. Joo-o. Joo. S-sillä lailla! Huomasin, että tarvajärvimäisempi klangi tuli, kun puhui ikään kuin syvemmältä kurkusta, ja pudotti leukaa alas ja vähän oikealle. Jatkoin treenausta hyvän tovin, varmaan lähemmäs kilometrin, kunnes yhtäkkiä kesken erityisen tuuhean joon huomasin jonkun ajavan aivan tuntumassani. Vilkaisin olkani yli ja takavasemmalla, lähes rinnallani, pyöräili joku nainen, lievästi sanoen hämmästynyt ilme kasvoillaan .

Tuntui kuin naamani olisi puutunut häpeästä. Lisäsin kiireesti nopeutta ja pakenin ennätysvauhtia kotiin. Mitähän se ajatteli, kun teini-ikäinen poika ajaa pitkään edellä hokien oudolla äänellä  joo joota, ja sitten spurttaa yhtäkkiä pakoon? Toivottavasti se ei ollut kukaan tuttu. Poljin koulumatkani viikkokausia varmuuden vuoksi toista reittiä.

Bongari

Päätin aloittaa vappupäivästä lukien lintubongaamisen. Koska ympäri maan ajeleminen jonkun epämääräisen mahdollisen räähkähyyppähavainnon perässä ei juuri vastaa käsitystäni mukavasta ajanvietteestä, rajoitan bongaukset parvekkeelta nähtyihin lintuihin. Tai no, lasketaan mukaan vielä olohuoneen ison ikkunan läpi tehdyt havainnot.

Ajatus on kytenyt mielessä jo pitempään. Pari vuotta sitten kaveri väitti parvekkeella istuessamme, että lähikelon latvassa istuu lepinkäinen. Havainto jäi varmistamatta. Välineet, eli Lidlistä ostetut kiikarit (luultavasti enemmän tai vähemmän mallia Pili & Pali) ja Gummeruksen kustantaman Suomen Linnut -kirjan (sellaisen, joka löytyy varmaan joka mökistä) olen hankkinut jo pari vuotta sitten.

Vähälintuinen, ei kovin rohkaiseva alku.

Tänään sitten muistin, että nyt on hyvä päivä aloittaa bongailu. Menin parvekkeelle. Ei linnun lintua missään. Hyvä alku. Hytisin muutaman minuutin muutamien lumihiutaleiden pudotessa maahan, kunnes huomasin yli lentävän naurulokin, jonka tunnistamiseen ei lintukirjaa tarvita. Sitten huomasin naapuritalon katolla lepäilevät kaksi kalalokkia (piti konsultoida kirjaa) ja hetken kuluttua lähipuusta talitiaisen. Pari ohilentänyttä lintua olivat ehkä joku rastas ja mahdollisesti kesykyyhky. En laskenut noita epävarmoja tapauksia, mutta hyvä ensisaldo tuo kolmekin on. Kirjasin havainnot lyijykynällä vanhaan kouluvihkoon.

Nyt sitten odottamaan, että joku naapuritalon asukas tekee ilmoituksen viranomaisille kiikarointitouhuistani.