Bongari

Päätin aloittaa vappupäivästä lukien lintubongaamisen. Koska ympäri maan ajeleminen jonkun epämääräisen mahdollisen räähkähyyppähavainnon perässä ei juuri vastaa käsitystäni mukavasta ajanvietteestä, rajoitan bongaukset parvekkeelta nähtyihin lintuihin. Tai no, lasketaan mukaan vielä olohuoneen ison ikkunan läpi tehdyt havainnot.

Ajatus on kytenyt mielessä jo pitempään. Pari vuotta sitten kaveri väitti parvekkeella istuessamme, että lähikelon latvassa istuu lepinkäinen. Havainto jäi varmistamatta. Välineet, eli Lidlistä ostetut kiikarit (luultavasti enemmän tai vähemmän mallia Pili & Pali) ja Gummeruksen kustantaman Suomen Linnut -kirjan (sellaisen, joka löytyy varmaan joka mökistä) olen hankkinut jo pari vuotta sitten.

Vähälintuinen, ei kovin rohkaiseva alku.

Tänään sitten muistin, että nyt on hyvä päivä aloittaa bongailu. Menin parvekkeelle. Ei linnun lintua missään. Hyvä alku. Hytisin muutaman minuutin muutamien lumihiutaleiden pudotessa maahan, kunnes huomasin yli lentävän naurulokin, jonka tunnistamiseen ei lintukirjaa tarvita. Sitten huomasin naapuritalon katolla lepäilevät kaksi kalalokkia (piti konsultoida kirjaa) ja hetken kuluttua lähipuusta talitiaisen. Pari ohilentänyttä lintua olivat ehkä joku rastas ja mahdollisesti kesykyyhky. En laskenut noita epävarmoja tapauksia, mutta hyvä ensisaldo tuo kolmekin on. Kirjasin havainnot lyijykynällä vanhaan kouluvihkoon.

Nyt sitten odottamaan, että joku naapuritalon asukas tekee ilmoituksen viranomaisille kiikarointitouhuistani.