Toisille annetaan, toisille ei

Vanhassa kansanlaulussa Tula tullalla lauletaan seuraavasti:

Tule meille vaan, meillä leivotaan. 
Saat lämmintä leipää, jos annetaan.
Tula tullalla, tula tullalla,
Saat lämmintä leipää jos annetaan.

Mitä helvettiä? JOS annetaan? Kutsutaan oikein kotiin leivontapäivänä, mutta sitten ei välttämättä annetakaan mitään? Kannattaako sitten edes mennä, jos joutuu lakki kourassa pokkuroimaan ja nöyristelemään että saisi vähän leipää, JOS arvon leipurinmulkku suvaitsee sitä antaa. Pitäkää känttynne, saatana. Muutenkin epäilyttävät sanat tuossa laulussa. Mitähän tuo leipominen ja leipäkin oikeasti meinaavat? Ettei vain olisi eufemismia koko hoilotus. Posket pullalla. Älä sinä päälleni kurkista. Saat maata mun käsivarrella. Voyeurismia ja fornikaatiota!

Ja mikähän siinä on että nuo leipomislaulut ovat muutenkin tuollaisia epäreilujen ja valikoivien ruoanjakajien tunnussävelmiä? Täysin irrationaali ravinnonjakoperuste on tässäkin älyttömässä renkutuksessa:

Aleksille taikinaa, Aleksille taikinaa, 
Aleksille taikinaa ja Juliukselle voita. 
Kyllä se Julius tulla saa, kyllä se Julius tulla saa, 
kyllä se Julius tulla saa kun se on niin nätti poika.

Että rumilukset älkööt vaivautuko, vai? Sieltä se pikkusievä Julle taas omahyväisesti hymyillen tulla paarustaa maha täynnä pullaa. Sokeria huuliltaan nuollen ja naama rasvasta kiiltäen. Ja taikina-Aleksi hännystelee sen perässä jauhot rinnuksilla ja hiivat naamalla meille vähäosaisille mölliäisen näköisille naapuruston penskoille ilkkuen. Vitun nilkit.

Valokuvahaaste - Päivä 5/5

Viimeinenkin haastepäivä meni arkirutiinien merkeissä. Aika tyypillinen torstai.

Tikka jälleen aamutoimissaan,
tällä kertaa paremmalla kameralla taltioituna.

Torstain ruokavaliosta ei livetty edes Lihattomana lokakuuna.

Huoh.

Lutra lutra.

Ruotsalaista laatumusiikkia.

Täksi päiväksi osui parturikäynti (kylppäriin).

Pojan lempiohjelma.

Valokuvahaaste - Päivä 4/5

Valokuvahaasteen toiseksi viimeinen päivä oli töissä tasan yhtä puuduttava kuin viikon aikaisempinakin päivinä. Tälle päivälle iskostui kuitenkin vähän musikaalisempaa kuvamateriaalia.

D# 

Iloinen pistorasia

Otin jouluvalot jo nyt sisälle.

Valokuvahaaste - Päivä 3/5

Nämä työpäivät eivät kovasti eroa toisistaan. Tänään ei onneksi tarvinnut eilisen tapaan istua töiden jälkeen tuntikausia kokouksessa. Unohdin ottaa illalla saunassa kuvia tähän haasteeseen, mikä saattaa olla ihan hyvä juttu.

Työpaikan ympäristössä mahlakin jäätyy.

Perus sisustuselementtejä kahvihuoneessa.

Kuskaamista.

Maja.

Kotikulmat.

Valokuvahaaste - Päivä 2/5

Erittäin paperinmakuinen päivä.

Kyllä siellä on tikka.

Miesten WC:n oven sisäpuolella.

Valokuvahaaste - Päivä 1/5

Sain Facebookissa haasteen kertoa elämästäni kuvina viitenä peräkkäisenä päivänä. Vaikka tarkoitus on ilmeisesti tehdä päivän kuvista aina oma statuspäivityksensä Facebookiin, päätin sijoittaa kuvat sen sijaan tänne blogiin ja linkata blogikirjoituksen sitten joka päivä naamakirjaan. Tässä siis eka päivä.

Tampere Kuplii 2014 visiteerattu

Mourukatti Kitkatin mielipide zombeista.

Taas menee vuosi ennen kuin pääsee Tampereen kivoimmille festareille uudelleen. Tämän vuoden ohjelmasta jäi parhaiten mieleen ainakin mainio Judge Dreddin sensuuria ja propagandaa käsitellyt esitelmä, Perkeroksen tekovaiheita ja tulevaisuutta kartoittanut haastattelu (jossa minunkin tekoseni tuli mainituksi!) sekä Pakanoiden tekijän Tuomas Myllylän syvääluotaava navetantuoksuinen haastattelu.

Olen pitkään halunnut Jyrki Vainion piirtämän
pottunenäzombin. Tässä sellainen nyt on.

Koko joukko uusia ja iso liuta vanhoja naamoja tuli bongattua, enkä tälläkään kertaa jättänyt kiusaamatta sarjakuvantekijöitä karikatyyriruinauksillani, vaikka monta jäi vieläkin pyytämättä. Ostoskassiin putosi ainakin J.J. Nääsin Mourukatit, josta muodostui välittömästi jälkikasvun suosikkikirja (yhdessä Kas kissan kanssa), Sarjarin Beatles-numero, Aapo Kukon sukellusvenetrilogia ja P.A. Mannisen uusin: Olen kuvakone. Pakanat ja Perkeroksen olisin ostanut, ellei minulla olisi niitä jo ollut. On vaikea tarpeeksi tähdentää, kuinka hyvä sarjakuva Pakanat on. Kaikkien historian harrastajien, viikinkidiggareiden (ja ihan vaan hyvän tarinan ystävien) pitäisi hommata Pakanat!

Totaalisena heräteostoksena mukaan tarttui vielä Ghostbustersista tuttu kummitus Slimer säästöpossun muodossa. Pojalle, tietysti...

Yö huutaa armoa -piirtäjä Jussi Piirosen
näkemys festariolemuksestani

Kupliissa oli tänä vuonna todella paljon porukkaa. Useat näkemäni haastattelut ja esitelmät olivat melkoisen täynnä, ja ihmiset vaikuttivat tapahtumaat tyytyväisiltä. Omaksi onnekseni hauskaan sarjistietokilpailuun ei eksynyt liikaa porukkaa, joten sain scoretettua itselleni suklaata. Tapahtumaan kiinteästi liittyvän baari-irrottelun ja siman kittaamisen osasin suorittaa tänäkin vuonna sikäli sivistyneesti, ettei tarvitse kertoa osallistuneensa Tampere puklii -festivaaleille. Ensi vuonna taas uutta raporttia.