Alle 15-vuotiaana yksi maailman hauskimmista asioista oli legendaarisessa Pahkasika-lehdessä ilmestynyt Peräsmies-sarjakuva. Kukapa ei pitäisi hyvänä ideana tarinaa pultsarista, joka radioaktiivista hernekeittoa syötyään muuttuu pierun voimalla lentäväksi supersankariksi? Aikaa kului, ja maailma muuttui siinä sivussa niin absurdiksi, että Pahkasika lopetettiin tarpeettomana jolloin Peräsmieskin otti ja kuoli. Itse asetuin aikanaan opiskelujen perässä Tampereelle, ja elämänlankojen punouduttua tarpeeksi monelle palmikolle huomasin jossain vaiheessa olevani Peräsmiehen tekijän, Timo Kokkilan, jonkinlainen puolituttu. Silloin joskus yli 25 vuotta sitten lapsena moinen ajatus olisi ollut käsittämätön, ja vielä 90-luvun puolivälissäkin jossain Tampereen Tapahtumien yössä porukalla ihmeteltiin, kun Kokkila piirsi paperilautasille Peräsmiehen kuvia omistuskirjoituksella halukkaille, että tuossako se nyt on. Periksen piirtäjä!
Olen joskus Kokkilaa tavatessani tapojeni mukaisesti pyytänyt tätä piirtämään itsestäni zombikarikatyyrin. Ajatuksena siis, että mies luonnostelisi pikaisesti muutamalla viivalla näköiseni zombimaisen kuvan. Tilanteet ovat vain olleet hankalia tai kiireellisiä, että homma on jäänyt joskus sitten -tasolle. Vaan mitä pamahtikaan sähköiseen postilaatikkoon joitakin päiviä sitten. Ensimmäinen värillinen sekä pelkästään sähköinen, ja varsin viimeistelty näkemys itsestäni zombina! Kaveritkin ovat kehuneet näköiseksi. Teos syntyi kuulemma taannoisen Tampereen zombikulkueen ja töiden välttelyn inspiroimana. En olisi välttämättä uskonut, jos joku olisi tullut kertomaan 14-vuotiaalle minulle, että itse Peräsmiehen piirtäjä tulee piirtämään nelikymppisestä minusta pilapiirroksen. Elämä on aina välillä aika ihmeellistä.
Sarjakuvassa kuolleen pieruritarin voi muuten hais... havaita yhä esim. Pierun MM-kisojen suojelijana ja rullakiekkojoukkue Peräkylän pörähdyksen maskottina. Sankarillamme on omat Facebook-sivutkin, ja hänestä on tehty myös patsaita (kyselyt täältä). Eikä hän ihan jälkiä jättämättä joukostamme lähtenyt. Peräsmiehen ruoansulatuselimistön eriskummallinen mutaatio nimittäin on periytynyt hänen jälkikasvulleen. Peräsmiehen poika on seikkaillut jo kymmenen vuotta Koululainen-lehden sivuilla, ja ihan hiljattain ilmestyi myös hänen nimeään kantava lehti, jonka tilausohjeet löytää täältä. Painoteknisistä syistä hajua ei kuulemma ikävä kyllä saatu mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti