Savustettuja katkarapuja

Tarjoilija ylipuhui meidät kesällä Visbyssä ottamaan alkupalaksi savustettuja katkarapuja. Entré tuli jännästi tarjoiltuna tuuman paksuisen lankun päältä. Ravut olivat paperipussissa, ja viereen oli laitettu kasa aliolia ja muutama oliiviöljyllä aateloitu leipäviipale. Savu antoi katkaravuille niin hienon säväyksen, että menin vielä jälkeenpäin kehumaan ruokaa myyjälle (paikka oli pienen kauppahallin ja ravintolan yhdistelmä), ja ilmoitin että oli muuten eka kerta kun söin katkarapuja savustettuna. Myyjä sanoi, että ne ovat aika yleinen juttu Gotlannissa, ja niitä on helppo tehdä itsekin. Ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Ensimmäinen yritys alkoi mennä vähän poskelleen jo kaupassa. Kalatiskillä ei ollut katkarapuja ensinkään, ja pakasteesta niitä löytyi kuorellisina ainoastaan kilon pussissa, mikä oli mökkireissua ajatellen liikaa. Ostin puoli kiloa keskikokoisia kuorittuja katkaravunpyrstöjä. Koska vieraat olivat tulossa kohdakkoin mökille, iskin saman tien perille päästyä puoli pussillista jäisiä pyrstöjä folion päälle, ja asettelin savustuspöntön ritilälle. Keitetyt katkaravuthan ovat jo pakasteeseen mennessään syömäkelpoisia, eli ei niitä tarvitse enää savustamalla kypsentää. Idea on vain antaa äyriäisille hienoinen savun maku. Viiden minuutin pössyttelyn jälkeen otin pöntön tulelta ja löysin pyrstöt lillumasta sulamisvedessään folion päällä, suurin osa aivan liian tummina. Savu maistui kumimaisiksi kuivuneissa katkaravuissa kitkeränä, eikä niitä voinut edes alkoholin voimalla pitää onnistuneina. Viisastuneena laitoin pussin toisen puolikkaan pönttöön savustumaan vain kolmeksi minuutiksi. En myöskään lisännyt enempää leppähaketta, kun sitä näytti vielä olevan kärventymättömänä pöntön pohjalla. Koska ravut olivat yhä jäisiä, tuli näistäkin paljon sulamisvettä folion päälle, mutta tällä kertaa savun maku tarttui pyrstöihin sopivan miedosti. Hommahan voisi siis toimiakin, vaikkei tämä nyt vielä ihan putkeen mennyt.

Sopivan vähän haketta ja se korkeampi ritilä. Vartaat pitävät ravut paikallaan.

Viikon päästä löysin mökkimatkalla kaupasta sopivankokoisen eli puolen kilon pussin kuorellisia katkarapuja. Rapujen on parempi olla sulaneita kun savustukseen ryhdytään, ja tällä kertaa ei kiirettä ollut, joten virittelin nuotion vasta seuraavana päivänä. Annoin yön yli jääkaapissa sulaneiden katkarapujen enimmän märkyyden imeytyä talouspaperiin ja lävistin ne puisiin grillivartaisiin, jotta ne pysyisivät ritilällä. Käytin savustuslaatikon kahdesta ritilävaihtoehdosta sitä korkeampaa, koska keitettyjä rapuja ei edelleenkään tarvitse kypsentää, eikä niitä niin ollen ole mitään syytä pitää lähempänä kuumaa pohjaa. Leppäpuruakin käytin edelliskertaa vähemmän - ei sitä savuakaan tarvitse olla niin paljon, ja tarkoitus on kuitenkin säilyttää katkaravun omakin maku. Näillä valmisteluilla pönttö hillittyyn nuotioon - viime kerralla taisin savustaa aivan liian isolla tulella - ja eikun savuntuprahduksia odottelemaan.

Otin laatikon pois nuotiolta ensimmäisestä savukiehkurasta laskien reilun neljän minuutin kuluttua, ja lopputuloksena oli kauniisti väriä saaneita katkarapuja. Maistoin heti tuoreeltaan yhden, ja pelästyin saman tien että tälläkin kertaa ne kuivahtivat. Kuitenkin kun äyriäiset pistettiin tarjolle, olivat ne kaikkien mielestä oikein mehukkaita, ja savun aromi oli tarttunut niihin riittävän hillitysti. Luultavasti rapujen kuoretkin suojaavat syötävää pyrstöosaa liialta savustumiselta, joten jos tätä vielä pitää yrittää kuorituilla katkaravuilla, niin varmaan se kolmisen minuuttia riittää jo hyvin. Sekin voisi toimia, että pitää laatikkoa tulella vain minuutin pari siten, että se ehtii täyttyä savulla, ja sitten ottaa sen kuumasta pois ja antaisi savun vaikuttaa vielä vähän aikaa. Tällä tavoin kuoritut pyrstöt eivät pääsisi turhaan kypsymään kuumenevassa savustuslaatikossa. Kuorelliset katkaravut ovat kuitenkin ylivoimaisesti kivempia jo pelkästään action food -luonteensa ansiosta. Alkupalapöytään saa mukavasti toimintaa kun mustasilmäisiä niveljalkaisia pääsee kuorimaan. Ja se alioli toimii näiden kanssa syntisen hyvin!

Lopputuote