Lapsuuden mysteeriot

Kai teillä muillakin on jäänyt lapsuudesta ja nuoruudesta mieleen kummallisia asioita, jotka ovat jääneet jotenkin epäselviksi ja vaivanneet mahdollisesti pitkänkin aikaa? Minulla on erityisesti audiovisuaalisesta kulttuurista jäänyt monen monta hämärää häh?-fiilistä, joista monet oikeastaan vasta siunattu teknologia - lähinnä internet - on onnistunut selvittämään.

Riiaroo

Yksi varhaisimmista muistamistani 'mitä helvettiä' -kohtauksista on Peppi Pitkätossu -elokuvan kukkahattutädin ensiesiintyminen valkokankaalla/televisioruudussa. Ruotsalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kansankynttilästereotyypiksi puettu nainen laulaa jotain hyvin omituista, jonka aivan näihin päiviin asti muistin kuulostavan jotakuinkin tältä:

Komma [jotain] riiaroo, riiaroo, riiaroo
Komma [jotain] riiaroo, aske taske taa

Muistan sävelenkin ihan hyvin. Kaikkina näinä ainakin 30 vuotena kyseinen pätkä on palautunut jostain syystä aika ajoin jostakin alitajunnan syövereistä, jolloin sitten ihmettelen, mikä ihmeen lastenlaulu on kyseessä, vai onko sitä oikeasti edes olemassa. Viime kerralla - josta ei muuten ole monta viikkoa aikaa - onnistuin viimein googlaamaan oikein. Laulussa lauletaankin: Vi komma ifrån Ria-ra, Ria-ra,Ria-ra, vi komma ifrån Ria-ra, aske daske da. Ei huonosti muistettu. Aikaisemmat googlaukset menivät vituralleen, kun ria ro ei tuottanut tulosta. Sitten kun keksaisin googlata aske taske ta, korjasi hakukone lausekkeen aske daske daksi, jolloin laulusta löytyi hakutuloksia. Mitä tuo sitten tarkoittaakaan, mutta jumalauta kymmenien vuosien äimistyneisyys vaihtui varmuudeksi siitä, että tämä on sittenkin ihan oikea svedujen lastenlaulu, eikä hämmentyneen mielikuvitukseni tuotetta.

Wattoo shoodeö

Lapsuudessani, joskus 1980-luvun alkuvuosina, televisiosta tuli torstaisin Pätkis-nimistä lastenohjelmaa, jossa lähetettiin lajitelma lasten piirrettyjä lyhytelokuvia. Tässä yhteydessä mm. Smurffit tulivat tutuiksi tunnusmusiikkeineen, jotka soivat vieläkin kutsumatta päässä. Valikoimaan kuului myös normaalisti Disneyn klassikkopiirrettyjä, joista monesta lapsuuteni on käytännössä rakennettu. Erityisen ihastunut olin Aku Ankan ääneen (RIP Clarence Nash) ja Akuun muutenkin. Mikki on loppujen lopuksi ärsyttävä ja ylimielinen nilkki, kovaonninen riidanhaastaja Aku on enemmän minun makuuni.

Überhauskassa Ikkunanpesijät-lyhärissä Aku joutuu tukalaan tilanteeseen, jossa hän tokaisee ihan selvästi: wattoo shoodeö (edellisen linkin videon kohdassa n. 6:05). Tokaisua ei muistaakseni ollut suomennettu mitenkään siinä Pätkiksen nauhoituksessa, jota veljeni kanssa tuijotimme vuosikaudet ehkä satoja kertoja, mutta se jäi miltei pysyvään sanavarastoomme. On ihan oikeasti tilanteita, joissa on aika osuvaa sanoa wattoo shoodeö. Minun piti mennä lopulta niin pitkälle, että lisäännyin ostaakseni lapselleni Aku Ankka -aiheisen DVD:n, jossa kyseinen piirretty sattui olemaan, ja jossa oli myös englanninkieliset tekstitykset. Aku ihmettelee  kyseisessä kohtauksessa, että what goes on here?

Hattottoo attedu diduda

Toinen Pätkiksestä selkärankaan jäänyt epäselvyys on Horton-elefantin laulu, joka  kuulosti vuosikaudet jotakuinkin tältä:

Hattottoo attedu diduda 
aa toua toua touboi

Horton

Tämäkin on takuuvarmasti päässäni vuosikymmenet pysynyt laulu, jonka melodia ei ole päässyt koskaan unohtumaan, kun taas sitä vastoin älyttömät lyriikat ovat vanhemmiten alkaneet vaivata unettomia öitä. Jollain käsittämättömällä tavalla sain lopulta selville Hut Sut Songin olemassaolon, mikä johti yhden sielullisen langanpään päättelemiseen. Sinänsä jännä, että väärin kuulemani lyriikat tekevät about yhtä vähän järkeä kuin puhevikaisen Hortonin laulamat alkuperäisen kappaleen sanat: Hut sut rawlson on the rillerah and a brawla, brawla sooit.

Heiiii badabada

Eteenpäin 80-lukua. Vaihdetaan vapaalle, Ferris on elokuvaklassikko ajalta, jolloin radikaalia anarkismia valtavirran silmissä edustaa ylemmän keskiluokan jälkikasvun koululintsaamiset. Eikä siinä mitään, ihan hauska leffahan tuo on. Yksi kohta jäi kuitenkin vaivaamaan vuosiksi; Ferris ja hänen kaverinsa Cameron menivät lintsausmatkallaan  baseball-otteluun, jossa he huusivat kentälle päin jotain todella mystistä tähän tapaan:

Heiiiii badabadabadabada sauwing badaa
Kennedykennedykennedykennedy sauwinnngg badaa

Kiitos maailmanlaajuisen tietoverkon, sain tämänkin mysteerin myöhemmällä iällä selvitettyä. Kyseessä on baseballmatsissa lyöjälle (batter) huudeltava häirintäirvailu, joka oikeasti menee näin: Hey batter batter swing. He can't hit, he can't hit, he can't hit jne. Lällätyksestä on tehty laulujakin.

Tudi äkipaut foor

Edellä tuli mainittua muutama heti mieleen tullut, nyt jo selvinnyt käsittämättömyys. Yksi juttu on edelleen totaalisen mysteerion vallassa. Kärvistelin joskus 16-vuotiaana kokonaisen kesän Tykkimäen huvipuiston narunvetosetänä. Huvipuiston soundtrackinä tuli aksentista päätellen brittiläisiä lastenlauluja, ja levy soi repeat-asetuksella koko hel-ve-tin kesän. Siinä on leikkimielisyys ja puistohuvittelut kaukana, kun värjöttelet sateessa ulkosalla kylmänä kesäkuisena arkipäivänä, asiakkaita ei mailla halmeilla, ja kaiuttimista puskee viidettätoista kertaa samat vitun rallatukset.

Yksi kappale syöpyi näköjään pahemmin päähän, kun muistan siitä yhä otsikon mukaisen rivin. Kyseinen laulu ei ole ahkerasta googlaamisesta huolimatta koskaan löytynyt. Luulisin, että säkeen lopussa miesääni laulaa jotenkin näin: one and all, to the [äkipaut] four. Mutta mitä helvettiä tuo äkipaut voisi olla? Jotain about? Ja onko viimeinen sana four, for vai kenties floor? Ilmeisesti en nuku vielä ensi yönäkään.

Ja onhan noita muitakin. Mitä hiittä Pellonpää laulaa Sutkissa? Telmiökaada kattupiö kaada. Kuudakka kuudakka? Ja mikä biisi on Bill Cosby Show'ssa ollut legendaarinen I said eh man?