Kovaa peliä muskarin pihalla

Ajoin tänään autolla Pirkanmaan musiikkiopistolle viemään jälkikasvua musiikkileikkikouluun. Kyydissä oli päiväkodista yksi tarhakaveri äiteineen, he kun sattuvat asumaan lähellä muskaria. Muskarin tontille johtaa ainakin kolme ajoväylää. Ajoin portista sisään ja pysähdyin siihen - tarhakaverin talo oli niillä kohdin. Kun tarhakaverin äiti oli noussut autosta ja oli juuri nostamassa kolmevuotiastaan ulos, taaksemme ajoi toinen auto, joka olisi halunnut ajaa samalle tontille, ja joka tööttäsi saman tien. No, olinhan minä pysähtynyt huonoimpaan mahdolliseen paikkaan sisääntulon tukkien. Mutta tilanne olisi ohi hetkessä. Tarhakaverin äiti nappasi nopeasti takaluukusta pulkan, ja siinä vaiheessa takana oleva auto tööttäsi jo kiukkuisesti kolme kertaa. Takaluukun pamahdettua kiinni ajoin nopeasti tontilta ulos ja pysäköin kadunvarteen viedäkseni pojan muskariin.

Siellähän se tööttäilijä oli pysähtyneenä suoraan samaisen muskarin oven eteen. Sanoin pojalle, että menee suoraan sisälle, aioin pahoitella kuskille viivästystä portilla. Mieskuski kuitenkin puhui puhelimeen eikä ilmeisesti ollut oikein näkevinäänkään minua kun odottelin hetkisen auton vieressä. Poika huhuili ovelta minua, joten jätin sikseen ja menin sisään auttamaan talvivaatteiden riisumisessa. Sieltä olikin juuri tulossa tööttäilijäautossa ollut nainen, ilmeisesti myös viemässä lastaan muskariin. Huomautin, että olisin minä ensimmäiselläkin tööttäyksellä jo siirtynyt, johon koko lailla yllätyksekseni täti kävi suorastaan silmille.  
- No ei vittu siltä vaikuttanut! Meillä oli kiire!
Sanoin aika hölmistyneenä, että lastasimme vain pikaisesti pari ihmistä ulos, että ei siinä kauan mennyt, mutta tuskin sain sitä sanottua, kun:
- Olisit vitun idiootti ajanut pihan parkkipaikoille, siinä olisi ollut vaikka kuinka tilaa.
Johon minä:
- Niin joo, mutta onhan teidänkin autonne tuossa nyt tukkeena...
- No jos siihen vittu joku tulee, niin me ajetaan se pois siitä, eksä tajuu? Ooksä joku vitun daiju? Olet!

Keskustelussa oli luultavasti muutama vittu ja solvaus enemmän, jotakuinkin tuollaisena sen muistan. Itse en oikein suunvuoroa tahtonut saada. Täti marssi takaisin autoon, enkä voinut enää kuin vain katsoa leveästi hymyillen perään kun täti vielä auton sisältä esitti sylkäisevänsä minua kohti.

Siis mitä helvettiä? Jos vähättelisin aiheuttamaani viivettä portilla, kesti se ehkä 15 sekuntia. Oikeasti siihen saattoi mennä lähes puoli minuuttia. Sitten tämä sama porukka aiheutti potentiaalisesti ihan yhtä pitkäkestoisen tukkeen viidentoista metrin päähän. Eikä itse asiassa mitään, huonoon paikkaanhan minä tarhakaverin äiteineen pudotin, että sikäli aiheesta tööttäsivät, mutta harvoinpa aikuisiällä saa kuulla toiselta aikuiselta tarkkailuluokkalaiselta teinitytöltä kuulostavaa puhetta kohtuullisen neutraalissa tilanteessa. Ja tämä täti oli luultavasti ihan selvin päin, juuri vei lapsensa musiikkileikkikouluun. Kiroilutkin tulivat sujuvasti läsnäolevien lasten kuullen. Ja minä kun olen aina pitänyt itseäni varsin keskenkasvuisena tapauksena.

Kirjahaaste: Pilke silmäkulmaan

Day 19: Book that turned you on

Tähän ei varmaan nyt haeta mitään aikuisten kuvakirjoja, eihän? Haastetta pohtiessa mieleen ponnahti myös eräs lapsena lukemani Aku Ankan taskukirjan tarina, jossa joku ilkeä hallitsija, kalifi tms. uhkaili Akua ja Roopea kynimisellä. Huolestuneet ankat kuvittelivat itsensä kynittyinä isossa ajatuskuplassa. Vaikka kuva oli kaukana millään tavalla kiihottavasta, tuntui pikkupoikana sen katsominen aina jotenkin hyvin väärältä. Näin sarjakuva turmelee lapsesi mielen.

Kyllähän sitä teininä tuli luettua härätappoaseet ja luolakarhun klaanit ainakin osittain niiden kuuluisien seksikohtausten takia. Hienompaa oli kuitenkin löytää vanhempien kirjahyllystä Terry Southernin ja Mason Hoffenbergin kirja Candy. Lukion historianopettaja oli juuri hiljattain hehkuttanut Voltairen Candiden hyvyyttä (joka sekin löytyi samasta kirjahyllystä ja jonka luin ensin), ja tämä Candy osoittautui jonkinlaiseksi pornahtavaksi nykysatiiriksi tuosta valistusfilosofisesta klassikosta, joka on satiiri itsessäänkin. Kirjassa naiivi, viaton, äärimmäisen kaunis ja haluttava 18-vuotias Candy löytää itsensä oudoista, jopa bisarreista seksuaalisista tilanteista halutessaan vain auttaa muita.

Kirjan lähtökohdat ovat täysin (s)eksploitatiivisia, tekijöiltä odotettiin alun alkaenkin lähinnä pornografista tuotosta. Mutta vaikka tyyli onkin alhaista, oli rima miehillä jo valmiiksi korkealla. Beat-sukupolven kirjoittajat, Hoffenberg ja Southern lainasivat paitsi rakenteen Candidesta, myös yksityiskohtia ja ideoita monista muistakin  maailmankirjallisuuden klassikoista. Tarinan rakenne onkin episodimainen ja suorastaan varhaispostmoderni  Candyn ajautuessa toinen toistaan kummallisempien miesten jakamattoman huomion kohteeksi. Kirja luonnollisesti kiellettiin heti ilmestyttyään Ranskassa vuonna 1958 'shokeeraavana', mutta myöhemmin hippisukupolvi omi tarinan nopeasti, ja kirjaa pidetään nykyisin jonkinlaisena beat- ja kukkaissukupolvien klassikkona, vaikka se on kirjoitettu selkeästi ennen hippiaikaa.

Suomeksi Candy julkaistiin vuonna 1968, jolloin siitä ilmestyi myös hipahtava komediaelokuva. Kymmenen vuotta myöhemmin tarinasta tehtiin vielä pornoelokuvaversio. Leffat on näkemättä, mutta tämän jutun kirjoitettuani on melkeinpä pakko hakea kirja taas käsiini (olenkohan jo realisoinut sen pois porukoiden kirjahyllystä?) ja lukea uudestaan. Luulen, että lihallisemmat yksityiskohdat varastivat ensilukemalla pääosan alta parikymppisen miehen huomiosta, eikä sitä sitten tuolloin saanut ihan kaikkia kirjallisuusviittauksia tarinasta irti.

Kirja-ale taas Book Depositorylla

Kappas, brittiläisellä nettikirjakaupalla Book Depositorylla on taas 24 tunnin ale, jossa se myy yhtä suosittua nimikettä tunnin kerrallaan periaatteella niin kauan kuin tavaraa riittää. Alennukset ovat kovia, luokkaa -60 % tai -80 %. En itse bongannut mitään pakollista viime kerran alessa, mutta täytynee kytätä sivua tunnin välin taas tällä kertaa, jos jotain kivaa löytyisi. Ostokokemukseni tuolta ovat pääsääntöisesti hyviä, virheensäkin osasivat korjata mallikkaasti. Vajaa tunti alen alkamiseen!