Tähän ei varmaan nyt haeta mitään aikuisten kuvakirjoja, eihän? Haastetta pohtiessa mieleen ponnahti myös eräs lapsena lukemani Aku Ankan taskukirjan tarina, jossa joku ilkeä hallitsija, kalifi tms. uhkaili Akua ja Roopea kynimisellä. Huolestuneet ankat kuvittelivat itsensä kynittyinä isossa ajatuskuplassa. Vaikka kuva oli kaukana millään tavalla kiihottavasta, tuntui pikkupoikana sen katsominen aina jotenkin hyvin väärältä. Näin sarjakuva turmelee lapsesi mielen.
Kyllähän sitä teininä tuli luettua härätappoaseet ja luolakarhun klaanit ainakin osittain niiden kuuluisien seksikohtausten takia. Hienompaa oli kuitenkin löytää vanhempien kirjahyllystä Terry Southernin ja Mason Hoffenbergin kirja Candy. Lukion historianopettaja oli juuri hiljattain hehkuttanut Voltairen Candiden hyvyyttä (joka sekin löytyi samasta kirjahyllystä ja jonka luin ensin), ja tämä Candy osoittautui jonkinlaiseksi pornahtavaksi nykysatiiriksi tuosta valistusfilosofisesta klassikosta, joka on satiiri itsessäänkin. Kirjassa naiivi, viaton, äärimmäisen kaunis ja haluttava 18-vuotias Candy löytää itsensä oudoista, jopa bisarreista seksuaalisista tilanteista halutessaan vain auttaa muita.Kirjan lähtökohdat ovat täysin (s)eksploitatiivisia, tekijöiltä odotettiin alun alkaenkin lähinnä pornografista tuotosta. Mutta vaikka tyyli onkin alhaista, oli rima miehillä jo valmiiksi korkealla. Beat-sukupolven kirjoittajat, Hoffenberg ja Southern lainasivat paitsi rakenteen Candidesta, myös yksityiskohtia ja ideoita monista muistakin maailmankirjallisuuden klassikoista. Tarinan rakenne onkin episodimainen ja suorastaan varhaispostmoderni Candyn ajautuessa toinen toistaan kummallisempien miesten jakamattoman huomion kohteeksi. Kirja luonnollisesti kiellettiin heti ilmestyttyään Ranskassa vuonna 1958 'shokeeraavana', mutta myöhemmin hippisukupolvi omi tarinan nopeasti, ja kirjaa pidetään nykyisin jonkinlaisena beat- ja kukkaissukupolvien klassikkona, vaikka se on kirjoitettu selkeästi ennen hippiaikaa.
Suomeksi Candy julkaistiin vuonna 1968, jolloin siitä ilmestyi myös hipahtava komediaelokuva. Kymmenen vuotta myöhemmin tarinasta tehtiin vielä pornoelokuvaversio. Leffat on näkemättä, mutta tämän jutun kirjoitettuani on melkeinpä pakko hakea kirja taas käsiini (olenkohan jo realisoinut sen pois porukoiden kirjahyllystä?) ja lukea uudestaan. Luulen, että lihallisemmat yksityiskohdat varastivat ensilukemalla pääosan alta parikymppisen miehen huomiosta, eikä sitä sitten tuolloin saanut ihan kaikkia kirjallisuusviittauksia tarinasta irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti