Zombipandemian yllättäessä vaikeinta on olla näyttämättä innostustaan.
19.9.2011
Uusia zombikarikatyyreja
Helsingin 26. sarjakuvafestivaaleilta tarttui mukaan n. kymmenesosahyllymetriä sarjallista kuvaa ja uniikki Fingerpori-liikennemerkki (epäilemättä tulevaisuuden huippuarvokas keräilykohde). Aikaisempiensarjistapahtumien tapaan jälleen muutama sarjakuvataiteilija joutui häiriköintini uhriksi. Sain kinuttua zombiversion naamastani jopa parilta puupäähatutetulta piirtäjältä.
Joonas Rinta-Kanto ja höpöttävät viiksizombit. Meikä oikealla.
Minä pidän ehdottomasti tuosta Larmolan näkemyksestä. Zombius on henkinen/fyysinen/sosiaalinen tila, jonka usein tunnistaa itsessään - varsinkin aamuisin, kun olen muutaman tunnin ajan väkisinmaannut itseäni. Silloin tekee mieli kuunnella vanhaa kunnon Roky Ericksonia, yksinkertaista mutta heviä hevimpää.
Tuota Penjamin kuvailemaa tilaa ajatellen muistan olleeni zombimaisimillani siinä jälkikasvun neljän koliikkiviikon puolivälistä eteenpäin. Olisi pitänyt turvautua Rokyyn, mutta en tainnut hoksata.
Ylin on paras. Voiko olla pahempaa uhkausta kuin vyölaukun syömisuhkaus.
VastaaPoistaMinä pidän ehdottomasti tuosta Larmolan näkemyksestä. Zombius on henkinen/fyysinen/sosiaalinen tila, jonka usein tunnistaa itsessään - varsinkin aamuisin, kun olen muutaman tunnin ajan väkisinmaannut itseäni. Silloin tekee mieli kuunnella vanhaa kunnon Roky Ericksonia, yksinkertaista mutta heviä hevimpää.
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=KcGb24n9hvM
Tuota Penjamin kuvailemaa tilaa ajatellen muistan olleeni zombimaisimillani siinä jälkikasvun neljän koliikkiviikon puolivälistä eteenpäin. Olisi pitänyt turvautua Rokyyn, mutta en tainnut hoksata.
VastaaPoista