Niihin aikoihin kun vasta olin tavannut tulevan vaimoni, oli hänellä perustavaa laatua oleva ongelma: Toinen hänen kissoistaan oli lääkekuurilla, ja pillerin antaminen katille oli käytännössä mahdoton tehtävä. Se vanha kissan lääkitsemisestä kertova
vitsi ei kuulemma ollut mistään tuulesta temmattu. Kissaa oli lääkitty huonolla menestyksellä jopa neljän ihmisen voimin siten, että yksi oli pidellyt pyyhkeeseen käärittyä kollia sylissään, toinen piti sen jalkoja aloillaan, kolmas kankesi suuta auki ja neljäs yritti tuikata pillerin mirrin nieluun. Tuloksena oli monta yrityskertaa, muhjuuntuneita pillereitä, ja verille raapiutuneita ihmisraajoja.
 |
| Onni ja Armas tonttuilemassa. |
Tähän asti koiraperheessä eläneenä olin lähes täysin kokematon mirrinkäsittelijä. Mielessä oli kyllä yhä kivuliaasti ala-asteelta peräisin oleva kokemus, kun luokkakaverin epäilemättä psykoottinen kissa Moko raateli viattoman silitysyritykseni johdosta käsivarteni lihat luita myöten suikaleiksi, joten lievä epäluulo feliinien sukukuntaa kohtaan kyti vielä mielessä. Näillä eväillä olikin hienoa lähteä auttamaan Armas-vainaan lääkinnässä. (Tosin kyllä se silloin vielä eli, ja eli pitkään vielä tämänkin episodin jälkeen.)
Armas istui ikkunalaudalla muina kissoina. Kävelin sen luokse, silitin päätä pari kertaa ja otin saman tien vasemmalla kädellä kourantäydeltä niskanahkaa lujaan otteeseen ja vedin siitä kissan pystyasentoon siten, että sen etujalat sojottivat suoraan eteen. Survaisin oikean käden hyppysissä olleen pillerin ovelasti kissan poskihampaiden välistä työntämällä suoraan kielen takaosan päälle. Näpit pois suusta, kissa teki muutaman kielijonglöörausliikkeen ja nieli pillerin saman tien. Kun päästin niskavilloista irti, Armas oli proseduurista edelleen niin hämmentynyt ettei ymmärtänyt edes luikkia karkuun, vaan jäi pekkatöpöhäntämäisesti ikkunalaudalle nuolemaan hämillään huuliaan. Tämäkö oli siis se vaikea kissa?
Tuleva rouvani katsoi tilannetta kuin aaveen nähneenä, ja eläinlääkinnälliset taitoni tekivätkin hänen mukaansa sellaisen vaikutuksen, että päädyimme sittemmin naimisiin. Itsevarmuuden sanotaan olevan tärkeää vastakkaista (tai miksei samaakin) sukupuolta vaikutuksentekomielessä lähestyttäessä. Ei siitä kissojenkaan kanssa haittaa ole.
Ruusu auttaa
videolla demonstroimaan niskavillametodia käytännössä:
Harri kissa vainaalle oli täysin toivotonta saada lääkettä suuhun. Tarvittiin monta ihmistä pitkät hihat ja nahkahanskat homman läpiviemiseen. Kun ensin onnistui kissan nappaaminen kiinni. Kertulle taas saa tehdä ihan mitä vaan.
VastaaPoistaMiten eksyinkään tähän tänään! Juurikin pari tuntia sitten tungettiin avopuolison kanssa Jamille matolääkettä suuhun. Siitä tulee kerta kerran vaikeampaa, koska lääkettähän ei nielaista vaan työnnetään kielellä ulos suusta ja kissa oppii koko ajan uudetkin keinot. Mikäli nyt jotenkin olen sen suun edes saanut auki, kissa huutaa MAAAAAU kun hätääntynyt pikajuna, vaikka se onkin pyyhkeen sisällä paketissa ihan kivuttomasti. Joskus kokeiltiin pelkkää niskaotetta, siitä ei tule kuin nyrkkeilymatsi. Tästä episodista jos laittaisi videon johonkin niin olisi varmaan eläinsuojelu ovella. Siitä vaan, tervetuloa. Käskenkin niiden antaa sen saakelin lääkkeen. Meillä on kyllä laastareita lainata :))
VastaaPoistaps. halukkaat saavat tulla yrittämään.