Kera

Kovasti tuntuu olevan nyt muotia kääntää sanajärjestys, jos käytetään mukanaoloa merkitsevää kirjakielehtävää sanaa kera.

- Söin pannukakkua kera kermavaahdon ja mansikoiden.
- Mennään veneilemään kera puolison ja koiran.

Sen ymmärtäisi joten kuten, jos teksti olisi muutenkin runollista tai tyyliteltyä, mutta jengi käyttää Yoda-sanajärjestystä aivan kuin kuvittelisi, että 'kera' vaatii genetiivissä olevan substantiivin peräänsä. Ei se vaadi. Ihan sama kuin juttelisi, että

- Juusto on päällä pöydän.
- Kirje oli pudonnut taakse kirjahyllyn.

Kyseessä on suurin piirtein yhtä kummallinen kielen oikku kuin se, jossa niin ikään mukanaoloa ilmaistaan kirjoittamalla sanat yhteen:

- Olen menossa äidinkanssa ravintolaan.
- Lenkille Mustinkaa.

Ja jälkimmäinen tapa tuntuu olevan yleinen juuri sellaisilla henkilöillä, jotka eivät muuten vaivaudu kirjoittamaan yhdyssanoja yhteen.

Lisää valomaalausta

Muutamia valomaalauskuvia lisää Epilän kylpylästä. Kaikkien kuvien oikeudet © Mads Schmidt.

Onneton yritys kirjoittaa pojan nimi ilmaan tuotti lopulta aika vinkeän lopputuloksen.

Portaikko

Valomiekka viilsi ilmaa.

Paviljonki psykedeelisissä valoissa

Graffiti highlight

Pistävä katse

Mystinen huone

Sähköjännitettä maassa?

Valo tihkuu murtumista.

Sammal

Resistance is futile.

It's a kind of magic.

Valoa roomalaisessa kylpylässä

All photos © Mads Schmidt

Moni tietää Tampereen Epilänharjun kupeen rotkossa sijaitsevan 'roomalaisen kylpylän' rauniot ja niiden tarinan. Kerrataan kuitenkin vähän: 1930-luvun alun lama ajoi teollisuuden ahtaalle. Tilaukset loppuivat, ja tehtaat joutuivat pistämään väkeä pihalle. Vähän niin kuin juuri nytkin, mutta sillä erotuksella, että naulatehtailija Sixtus Syrjänen oli vanhan koulukunnan työntekijöitään kohtaan reilu patruuna, romantikko, joka ei pistänyt yyteetä välittömästi päälle, vaan keksaisi vaimonsa kanssa teettää omilla rahoillaan duunareilla talonsa lähellä olevan lammen rannalle roomalaiskylpylätyyppisen paviljongin, jossa oli tarkoitus huokailla tsehovilaisittain puissa riippuvien lyhtyjen kajossa, kenties astella rautaisen kaarisillan ylitse lammen pienelle saarelle ja fiilistellä syysillan hämärässä.

Paviljonki ei ilmeisesti koskaan valmistunut lopullisesti sellaiseksi hitaiden teehetkien näyttämöksi kuin tehtaanjohtaja Sixtus ja rouvansa sen visioivat, mutta paikasta on edelleen vuosikymmenten jälkeen jäljellä betoniaitaa, romahtanutta paviljongin kattoa ja metallisillan luurankoa. Aika ja teini-ikäisten metkut ovat saattaneet betonisen roomalaiskylpylän fyysiseen, muttei ehkä kuitenkaan henkiseen alennustilaan. Paviljongin katto on romahtanut useista kohdista, valtavat betonilohkareet roikkuvat vaarallisen näköisinä vääntyneiden ja ruosteisten rautatankojen varassa. Lampi on täynnä roskaa, epämääräisiä myrkkytynnyreitä ja kuolleita puunrankoja, ympäristössä lojuu sekalaista jätettä, lasinsirpaleita ja nuotionjälkiä. Rakennuksen seinät ovat halkeilleet, ja jok'ikisellä tasaisella betonipinnalla on nykypäivän spraymaalimichelangelojen kädenjälkeä. Tienoo näyttää lähinnä post-apokalyptiseltä onnettomuusalueelta, mutta siitä huolimatta, tai pikemminkin ehkä juuri siksi se vetää puoleensa kalja-spraymaali-teinejä ja kaltaisiani urbaaniromantikkoja. Mitä inspiroivin paikka siis, vaikka mihin.

Keväällä 2013 ilmestyy tamperelaisen supersankarin Kapteeni Kuolion uusimmista seikkailuista kertova tohtori P.A. Mannisen sarjakuva-albumi Kapteeni Kuolio ja Tampellan sähköenkeli. Minulla on näppini sen verran pelissä, että tarinan alkukohtaus tapahtuu juuri Epilän roomalaisen kylpylän maisemissa, koska esittelin paikan taiteilija Manniselle. Tein hiljattain myös oheisen, erityisen amatööris-blairwitchmäisen videopätkän Epilän kylpylästä paikan päällä käydessäni. Video puolestaan inspiroi kaveriani tekemään valomaalauskokeiluja pimeissä raunioissa, joten hiivimme taannoin marraskuisessa iltahämärässä paikan päälle kameran, linssien, taskulamppujen, pojalta lainaksi saadun valomiekkalelun ja muiden tuunattujen valovehkeiden ynnä rekvisiitan kanssa piirtämään valolla. Kuten Vatikaanin nimiesikuvansakin, Sixtuksen kappeli on edelleen omiaan innoittamaan visionäärejä.





Seuraavassa blogimerkinnässä on vielä lisää näitä valomaalauskokeiluita.