29.9.2010

Nukku-Matin terävät hampaat

Olenko ainoa, jonka mielestä Tapio Rautavaaran säveltämän Sinisen unen sanoitus (by Martti Haavio) on helvetin pelottava? Kun lyriikoita miettii yön pitkinä tunteina liikaa, Ragni Malmstenin tunteikas tulkinta tekee niistä oikeastaan entistä kolkommat.

Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö,
niin Nukku-Matti nousee ja ovehen hiljaa lyö.

Minua hirvittää tuo 'Nukku-Matti nousee' -kohta. Nousee? Nukku-Matista tehdään jonkinlainen vampyyrimainen olento, joka selvästikin nukkuu päivisin ja liikehtii öisin. Toisessa säkeessä selitetään myös yöllisiä ääniä. Vampyyri se siellä kolistelee oven takana.

On sillä uniset tossut ja niillä se sipsuttaa,
se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa.

Ja tuollainen hiipiminen pimeässä ja kaapin takana, kun toiset yrittävät nukkua.

Ja sillä on uninen lakki ja sininen, uninen vyö
ja unista jäätelön palaa se pienillä hampailla syö.

Tämä on laulun ehkä kammottavin kohta. Miksi helvetissä Nukku-Matti kantaa jäätelöä mukanaan hiippaillessaan öisin toisten kotona? Eikö se sula? Ja miksi se on pala, eikä esim. tötterö tai puikko? Uninen jäätelö - onko se jotain huumausainetta? Pitääkö Nukku-Matti sitä palaa käsissään? Ja miksi se syö sitä hampaillaan? Ei kukaan syö jäätelöä hampaillaan. Kuvittelin pienenä, että ne hampaatkin ovat siniset ja lisäksi terävät. Kaapin takana lymyilevä terävähampainen uniolento pureskelemassa huumejäätelönpalasta. Yritä siinä sitten nukkua.

Ja pieni sateenvarjo on aivan kallellaan
ja sinistä unien kirjaa se kantaa kainalossaan.

No niin, sillä on vielä sateenvarjo ja kirjakin mukanaan. Miten se kantaa nuo kaikki? Varsinkin kun tuo sininen unien Necronomicon näköjään pitää olla koko ajan kainalossa.

Ja unien sinimaahan se lapset autolla vie.
Surrur, surrur ja sinne on sininen, uninen tie.

Tässä se selviää: Nukku-Vampyyri-Matti on murtaunut yöllä kotiisi, hiippaillut huonekalujen takana ja huumannut sinut vain kidnapatakseen sinut 'unien sinimaahan'. Tuo luonnoton, toisesta todellisuudesta kotoisin oleva auton surina on ainoa ääni, minkä sidottuna ja suukapuloituna takakonttiin lukittuna kuulet.

Ja siellä on kultainen metsä ja metsässä kultainen puu
ja unien sinilintu ja linnulla kultainen suu.

Taas tällainen kauhukuva jostain toisesta maailmasta olevan linnun kultaisesta suusta. Miksei nokka? Näin tästäkin lapsena painajaisia.

Ja se unien sinilintu se lapsia tuudittaa,
se laulaa unisen laulun: la la lal la la lal lal laa

Mikä tämä loppu on, ellei metafora kuolemalle? Kun tarpeeksi on kidutettu, peloteltu ja rääkätty, viety pois yöllä auton takakontissa ja näytetty hirviölintuja, murtuu mieli, ja alkaa hokea vain samaa asiaa ennen kärsimysten lopullista päättymistä: la la lal la la lal lal laa.

4 kommenttia:

  1. Olet.

    Illu :)

    VastaaPoista
  2. Ehkä et sittenkään.
    Poikani V otti juuri oma-aloitteisesti puheeksi Nallet Urpon ja Turpon, jotka ovat kuulemma aiheuttaneet hänelle traumoja hänen ollessaan pienempi.

    Kaksi "mukamas kivaa mutta kuitenkin pelottavaa mukamas elävää nallea".

    Näytin analyysisi Nukkumatista ja terävistä hampaista, ja minulle tuli tunne että hän kovasti ymmärsi mistä puhut.

    Illu

    VastaaPoista
  3. Aivan lyömätön tulkinta! :DD Onneksi olen yksin kotona niin ei kukaan ihmettele nauruani..

    VastaaPoista
  4. Hähhää, kiitos. Miksi muuten googlasit hakusanalla 'suukapuloituna'?

    VastaaPoista