Tämän päivän haasteen otsikko on turhan dramaattinen. Oikein mikään kirja ei ole aiheuttanut erityistä hurmosta, joka olisi tuonut radikaalin kurssimuutoksen elämään. En ole muuttanut ulkomaille minkään kirjan lukemisen perusteella (kuka tietää, jos erään aikaisemman haasteen kirja muodostuu vielä joskus sellaiseksi), enkä ole saanut uskonnollista, poliittista tai seksuaalista herätystä välittömästi jonkun kirjan luettuani. Kirjojen lukeminen on toki muokannut - vahvistanut tai heikentänyt suhtautumistani erilaisiin asioihin, virittänyt arvomaailmaani, antanut ideoita ja virikkeitä, ylipäätään ollut vähintäänkin aivojumppamaikan virassa elämänkoulussani. Mutta että muuttanut elämäni. Ei sellaista oikein ole.
Pitää kokeilla toista lähestymistapaa. Minkä kirjan lukemisen jälkeen olen oivaltanut jotain, jonka jälkeen en ole ajatellut asiasta enää samalla tavalla? Tällaisia asioita tulee mieleen useita. Luin esim. Seitsemän veljestä samoihin aikoihin, osittain jopa lähes samaan tahtiin kun Turkan tv-versiota esitettiin televisiossa. Se oli suuri nautinto, kun tylsäksi pakkopullaksi luulemani lähes kansalliseepoksen asemaan noussut opus olikin yksi (edelleenkin) hauskimmista lukemistani kirjoista.
Jotakuinkin noin sen lapsuudestani muistan. Olin mahdollisesti 9-vuotias, korkeintaan kaksi-kolme vuotta vanhempi tuon lukiessani. En tajunnut ollenkaan, miksi päähenkilöt olivat rämeellä, keitä veneessä olijat olivat, miksi lähes alaston nainen lähti jopa mielellään rumien ja ilkeiden miesten matkaan, kuka aasialainen poika oikein oli, ja miksi ihmeessä lopussa oli lähes yhteisymmärryksessä suoritettu dekapitaatio. Mutta sivut jättivät koko lailla lähtemättömän jäljen pieneen mieleen. Ymmärsin, että sarjakuva on muutakin kuin Aku Ankkaa, Pellefanttia sekä Älliä ja Tälliä, että sitä on suunnattu aikuisillekin, että se voi olla taidetta, että kuvakerronta voi olla jotain ihan muuta. Ja että tulin juuri lukeneeksi jotain ikäiselleni täysin sopimatonta.
Sarjakuvasta on muodostunut suuri osa elämäni aikana lukemastani kirjallisuudesta. Myöhäisteininä luin Kouvolan maakuntakirjaston sarjakuvahyllyt huolellisesti läpi. En osaa sanoa, luenko nykyään sivumäärällisesti enemmän kirjoja vai sarjakuvaa. Lieneekö tuollaista vertausta mielekästä tehdäkään. Rahaa taitaa vuosittain mennä kyllä enemmän sarjakuviin, mutta yöpöydällä on lukemattomia kirjojakin jatkuvasti jonossa. Olen toki sittemmin lukenut Manaran seikkailutarinan kokonaan, ja saatanpa itse asiassa omistaa myös sen albumin. Jos, niin sen lukemisesta on siitäkin toistakymmentä vuotta. Aika kerrata tämäkin.
Lisäys myöhemmin samana päivänä: Albumi tosiaan löytyi kirjahyllyn perukoilta. Se naisen hattu ei ole silinteri ja se 'aasialainen' poikakin taitaa olla jokin intiaani. En muista, koska olen albumin viimeksi lukenut, enkä muista siitä juuri mitään. Olen muistikuvineni ikään kuin siinä samassa pisteessä kuin mihin jäin silloin, kun sen 12-sivuisen näytteen melkein 30 vuotta sitten luin. Aika todellakin kerrata.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti